Juttu Mikko Koikkalaisen vetämästä yrittäjyyspoliittisesta työryhmästä herätti kiinnostuksen (Viikkolehti 19.2.). Prekariaattikeskustelun eräs tavoite on ollut kyseenalaistaa kategorinen jako palkkatyöläisiin ja yrittäjiin. Entistä useampi yrittäjä on laskettava työvoimaksi, ja palkkatyöläisiltäkin vaaditaan työmarkkinoilla entistä yrittäjämäisempää toimintatapaa.
On silti huomautettava, ettei vasemmiston pidä menettää kriittistä suhtautumistaan yrittäjyyteen. Yrittäjäksi ajaminen ja riskien yksilöllistäminen on porvariston strategia. Kertomukset pientyönantajista eivät ole aina mairittelevia. Luottamusmiehet eivät ole pienyrityksissä mikään itsestäänselvyys ja läheiset ihmissuhteet tekevät helpoksi laittomien ylitöiden teettämisen ja vastaavat venyttämiset. Paine joustoihin on kooltaan suhdanneherkissä yrityksissä aina läsnä.
On pidettävä mielessä ero siinä, lähdetäänkö itsensä työllistäjän vai pientyönantajan näkökulmasta.
Ei ole mitään syytä legitimoida yrittäjyyteen liittyvää yksityisen edun tavoittelua.
Osuuskuntaliike tuntee itsensä työllistämisen ilmiön jo kaukaa, enkä malta olla muistuttamatta historiallisesta liittolaissuhteesta työväenliikkeen ja pientalonpoikien välillä.
Itsensä työllistämistä ei pitäisikään tutkia vain siltä kannalta, miten yrittäjän asema turvataan tässä ja nyt. Ennen kaikkea on kysyttävä, synnyttääkö työvoiman osittainen yrittäjämuotoistuminen uutta yhteiskunnallista muutosvoimaa. Jos synnyttää, mikä on vasemmiston strategia voiman kehittämiseksi?
Vanhan viisauden mukaan kapitalismi tuottaa omat haudankaivajansa. Ehkä työvoiman yrittäjämuotoistuminen sisältää siis rykmentin uusia lapionheiluttajia. Nimittäin samalla kun työvoimalta odotetaan yrittäjän valmiuksia – valmiuksia toimia itsenäisesti ja sosiaalisesti, ottaa riskejä ja verkostoitua – voivat nämä valmiudet muodostaa myös uusia lähtökohtia kollektiiviselle toiminnalle. Juuri tähän suuntaan uuden työn tutkijat argumentoivatkin.
Vasemmiston kannattaisi tutkia osuuskuntaliikkeen mahdollisuuksia itsensä työllistävän työvoiman organisaatiomuotona. Ei ole mitään syytä legitimoida yrittäjyyteen liittyvää yksityisen edun tavoittelua, vaan on avattava vaihtoehtoinen visio kollektiiviseen yrittämiseen. Uusosuuskunnissa työntekijät voivat jakaa resursseja ja riskejä sekä kehittää avointa organisaatiota. Työosuuskunnissa työ voi vapautua työnantajista.
Kapitalismi on kriisiytymässä ennennäkemättömällä tavalla. Osuuskuntaliikkeen perintö antaa eväitä tulevaisuuden tuotantomuodoksi.