Elias Lönnroth julkaisi ensimmäisen version Kalevalasta 28. 2. 1835 eli 175 vuotta sitten. Kalevala on innoittanut suomalaisia taiteilijoita kolmen eri vuosisadan aikana. Kiinnostus oli välillä ollut valtavaa, joinakin aikoina Kalevalaan tutustuminen on lähes taantunut koulujen pakkopullaksi.
Kiinnostus Kalevalaan oli ehkä hiljaisimmillaan 1960-luvun lopulla, jolloin kuvataiteilija ”Shamaani” Johannes Setälä sai Kalevalan joululahjaksi. Siitä lähtien hän omistanut elämänsä Kalevan tutkimiselle ja kalevalaisen taiteen tekemiselle. Akateemikko Matti Kuusi piti häntä jo 1980-luvulla eräänä Suomen merkittävimmistä Kalevala-taiteilijoista.
Lönnroth ja alkuperäisrunot
Aina silloin tällöin nousee esille kysymys siitä, että onko Kalevala Suomen kansan eepos vai Elias Lönnrothin luoma mestariteos. Setälän vastaus on selvä, sillä hän on tutkinut vuosikymmeniä tuhansia samoja alkuperäisrunoja, joista Lönnroth Kalevalan kokosi.
– Kalevala on Lönnrothin teos, mutta se pohjaa täysin alkuperäisrunoihin. Hän on ottanut kaiken materiaalin sieltä. Hän on kuitenkin siirtänyt tapahtumia ja aikoja toisille paikoille, laajaksi kaareksi, joka oli hänen käsityksensä mukaan välttämätöntä eepoksessa. Muuten hän on lisännyt sinne vain sidesanoja, ehkä 5-6 prosentin verran.
Alkuperäisrunoista poikkeaa myös Kalevalan käsitys maailmankaikkeuden synnystä.
– Alkuperäisrunoissa kerrotaan maailmankaikkeuden synnystä. Kalevalassa kerrotaan maailmankaikkeuden synty maasta käsin, joka on ihan eri asia.
– Esivanhempamme olivat viisaita tietäjiä, vaikka olivat korven raivaajia. raskaan työn tekijöitä, kalastajia ja kaskiviljelijöitä.
Koko Johannes Setälän haastattelu on julkaistu Viikkolehdessä 26.2. 2010. Siinä selviää myös Sammon arvoitus.