Ensimmäinen suomenkielinen nais- ja sukupuolentutkimuksen alan perusoppikirja on syntynyt valtakunnallisena yhteistyötä.
Käsikirja sukupuoleen -teoksessa eri alojen tutkijat tarkastelevat sukupuolta mediassa ja teknologiassa, kasvatuksessa ja työelämässä. Kirjassa analysoidaan sukupuolittunutta valtaa ja väkivaltaa, kauneusnormeja ja uskontoa, vanhemmuutta, tyttöyttä ja maskuliinisuutta sekä lainsäädäntöä sukupuolinäkökulmasta.
Kirja kuvaa lukuisia tapoja, joilla sukupuoli rakentuu, ja esittelee oppialan tutkimustraditioita myös sitä ennestään tuntemattomille.
Sukupuolta ei tarkastella kirjassa pelkkänä biologiana vaan monimutkaisena prosessina, yhtä aikaa henkilökohtaisena, kokemuksellisena, sosiaalisesti tuotettuna ja ruumiillisena. Sukupuoli on suhteita ja valtaa, ja se muotoutuu yhteiskunnallisten ja kulttuuristen käytäntöjen ja normien määräämissä puitteissa.
Sukupuolta ja sen ilmenemiä, esimerkiksi naisellisuuden ja miehekkyyden normatiivisia, historiallisesti muuttuvia rajoja, on käsikirjan mukaan tarkasteltava suhteessa muihin ihmisiä eri lailla asemoiviin eroihin, kuten ikään, taloudelliseen asemaan, luokkaan, koulutukseen, seksuaalisuuteen, etnisyyteen tai ruumiillisiin ominaisuuksiin.
Artikkelikokoelman ovat toimittaneet jyväskyläläinen sukupuolentutkimuksen verkoston yliopistonlehtori Tuija Saresma, Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen yliopistonlehtori Tuula Juvonen sekä Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Leena-Maija Rossi, ja sen julkaisija on Vastapaino.
Naistutkimus vakiintui yliopisto-oppiaineeksi Suomessa 1980-luvulla. Suomen Naistutkimuksen Seura perustettiin vuonna 1988 edistämään alan tutkimusta ja samana vuonna ilmestyi myös Päivi Setälän ja Hannele Kurjen toimittama teos Akanvirtaan. johdatus naistutkimukseen.
Ensimmäinen naistutkimuksen tohtori valmistui marraskuussa 2005.Helsingin yliopistosta, jonka naistutkimusyksikön nimi on nykyisin sukupuolentutkimusyksikkö.