Lehtikuva/ heikki saukkomaa

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä aloittaa uuden istuntokauden näyttävästi. Ryhmä esittää hallitukselle välikysymystä tuloerojen kasvusta ja siihen johtaneesta politiikasta. Kehnon talouspolitiikan seurauksena taantuman oloissa eniten kärsivät ne, joilla menee muutenkin huonosti. Hallituksen sosiaalinen omatunto on nukahtanut, jos sellaista on ollutkaan.

Kunnallisverojen, vuokrien ja erilaisten maksujen korotukset kohdistuvat ankarimmin juuri niihin kansalaisiin, jotka joutuvat elämään sosiaalisten tukien tai työttömyyskorvausten ja pienten eläkkeiden varassa. Hidas inflaatio ei heitä auta, pikemminkin päinvastoin, kun pienet indeksikorotuksetkin jäävät saamatta.

Harva hyvin toimeentulevista edes käsittää, millaista on elää satasella tai parilla koko kuukausi. Kyse ei valitettavasti Suomessa ole marginaali-ilmiöstä, sillä suoranainen hätä koskettaa yli miljoonaa suomalaista. Työttömiksi jäävien ja lomautettujen määrän kasvu lisää tätä joukkoa päivittäin.

Harva hyvin toimeentulevista edes käsittää, millaista on elää satasella tai parilla koko kuukausi.

Erilaisten sosiaalisten etuuksien ja päivärahojen reaaliarvo on tippunut jo vuosia, kun edes inflaatiotarkistuksia ei ole tehty. Viime vuodet hallitukset ovat seisoneet tumput suorina odottaen, että paljon mainostettu Sata-komitea ratkaisisi kaikki ongelmat. Toisin kuitenkin kävi. Sata-komitean työstä ei paljon kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Suomessa ollaan sulkemassa kovaa vauhtia kohti 1960-luvun suuria tuloeroja.

Sata-komiteaan oman toimintansa lukinnut hallitus on ymmällään. Tai sitten siltä on ihan tietoista politiikka antaa tuloerojen vain kasvaa. Hallitus on toki ottanut runsaasti lisää velkaa, jolla aivan oikein paikataan taantuman myötä tulleita tulonmenetyksiä. Se on kuitenkin vain eteen tulleeseen tilanteeseen reagointia, josta aktiivinen muutoshaluinen politiikka on kaukana.

Kylmät laskelmat osoittavat, että esimerkiksi korkeakouluopiskelijan opintorahan korotustarve – jotta päästäisiin aiemmalle reaalitasolle – on 60 prosenttia, työttömän peruspäivärahan 37 prosenttia, lapsilisän peräti 72 prosenttia ja täyden kansaneläkkeenkin 28 prosenttia.

Taantuma ei väisty nopeasti. Siksi nyt olisi hyvä tietää, millaisella aikataululla hallitus vastaa ihmisten hätään ja korottaa perusetuuksia, vai pitääkö jäädä odottamaan ”pääministerimittelyä” ja vaalien jälkeen valittavaa uutta hallitusta?