Havukka-ahon ajattelija on Kari Väänäsen ohjaama komea elokuva samannimisestä Veikko Huovisen romaanista.
Komeaksi elokuvan tekee upea ja hallittu kauniin korpi-Kainuun kuvaus. Upeat maisemat eivät jää päälle liimatuiksi postikorttiväläyksiksi vaan ne sisäistyvät osaksi luonnonläheisen elämän kuvausta.
Väänäsen henkilövalinnoista napakympiksi voi sanoa Kai Lehtisen pestausta Konsta Pylkkäseksi. Lehtinen istuu hyvin Konstan pihkaisiin metsätyömiehen sarkahousuihin. Lehtisestä voi sanoa, että hän on kuin kuvattu metsä itse: puut eivät puhu hänelle vaan hän puhuu puille.
Lehtisen Konsta tekee Väänäsen versiosta oman Havukka-ahon ajattelijansa. Lehtisen myötä rooli syvenee ja jopa irtoaa hieman kirjan Konstasta. Lehtisen versio on railakkuudessaan ja fyysisyydessään todempi kuin kirjan paikoin eteeriseksi jäävä metsien myhäilijä.
Lehtisen erinomaisuutta korostaa hänen luonteva kykynsä ruumiilliseen työhön. Ollaan kaukana koketeeraavista teatterisnobeista, kun Lehtinen tarttuu kirveeseen, sahaan ja parkkausrautaan. Lehtinen tekee Konstastaan fyysisen filosofin.
Väänänen on saanut muihinkin rooleihin ykkösrivin näyttelijöitä. Mukana ovat Ilkka Heiskanen, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman, Vesa Vierikko, Aake Kalliala ja Kati Outinen.
Heiskanen onnistuu erinomaisesti Konstan hyvänä kaverina Mooses Pessinä, Kalliala ääritotisena kuoliaaksinaurattajana.
Hyvistä kirjoista tehdään harvoin hyviä elokuvia, jotka ovat muutakin kuin kuvaelmia alkuperäisteoksistaan. Väänäsen Havukka-ahon ajattelija on yksi harvoista poikkeuksista.
Väänäsen elokuva onnistuu oivallisen Lehtisen mutta myös on syvällisen alkuperäistekstin sisäistämisen vuoksi. Väänäsellä on ollut rohkeutta rakentaa kirjan aineksista oma eheä juttunsa – jopa pienin alkuperäistekstistä puuttuvin lisäyksin.
Kotimaisia kirjafilmatisointeja ajoittain häiritsevä puskateatterifiilis ei vaivaa Havukka-ahon ajattelijaa, vaikka se onkin hauska. Pohjoisen ihmiset ovat – tai ovat ainakin olleet – todella erikoisia. Siksi he ovat etelän romanttisesta näkökulmasta mukavan huvittavia.
Väänäsen viesti ajattelun ja mielikuvituksen riemukkaasta voimasta menee perille. Ihmisen pitää olla rohkeasti oma itsensä, kouluja käymättömänkin.