Julkaistu Kansan Uutisissa 14.1. 2009
Kun Lasse Nordlundin ajatuksia on kuunnellut muutaman tovin, on valmis uskomaan, että modernille elämäntavallemme on olemassa sittenkin vaihtoehtoja.
Mies itse on onnistunut elämään omavaraisessa taloudessaan pitkään ja vuosien empimisen jälkeen hän suostui siihen, että tuon elämäntavan taustalla olevat ideat tallennetaan painetuksi kirjaksi asti.
– Pitkään ajattelin, että kirjan julkaiseminen kuluttaisi turhaan metsiä ja muita luonnonvaroja. Sitten päättelin, että jos näitten ajatusten ansiosta kaksi ihmistä onnistuu elämään 70-prosenttisesti järkevästi, on se enemmän kuin se, että yksin elän 95-prosenttisesti oikein.
Nordlundin Elämämme perusteista -teoksessa (Palladium Kirjat 2008) on sivuja melkein yhtä vähän kuin euroja hänen vuosittaisessa rahatalousarviossaan.
Tekstiin tiivistyy kuitenkin vuosien työhön, rahaan ja energiaan liittyvä pohdinta. Omia ajatuksiaan Nordlund testasi käytännössä elämällä vuosina 1992–2004 lähes täydellisessä omavaraisuudessa pohjoiskarjalaisessa Valtimon kunnassa.
Kokeilu ei hänen mukaansa ollut mitään tavanomainen paluu luontoon, vaan pikemminkin paluu luolaan.
Nordlund viljeli, keräili tai kalasti kaikki itse tarvitsemansa ravinnon. Hän keräsi kaikki asumuksen lämmittämiseen tarvittavat puut ja valmisti vieläpä vaatteensa itse.
Ei hillitöntä
raatamista
Suomessa syntynyt, mutta suuren osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Saksassa elänyt, Nordlund palasi 1990 synnyinmaahansa polkupyörällä vetäen perässään itse rakennettuja rattaita. Rattailla kulki koko muuttokuorma.
Suomessa mies hankki ensin lisää maanviljelyyn liittyvää tietoa työskentelemällä ruokapalkalla renkinä muutamilla tiloilla.
Oman viljelyn aloittamisen jälkeen hän sanoo päässeensä melko nopeasti omavaraisuuden tavoitteeseensa. Alkuvuosina hän piti kotieläimiä, mutta huomasi, että ne vaativat paljon työtä eikä teurastaminen tuntunut mukavalta.
Nordlund kertoo laskeneensa, että omavarainen talous vaati yhden hengen yksikössä keskimäärin neljän tunnin päivittäisen työskentelyn.
Sadonkorjuun tai marja- ja sienikauden aikana työajat olivat pidempiä, mutta kun kaikki oli saatu talteen, oli aikaa levolle enemmän.
– Vierastan ajatusta vapaista viikonloppuista. Työtä teen, kun se tuntuu sopivalta.
Viljelymaata Nordlundilla oli muutama aari. Hän laskee viidellä aarilla pärjäävän, kun lisäksi kerää marjoja ja sieniä.
Vähäinen viljelypinta-ala selittyy muun muassa sillä, että viljaa hän käytti melko vähän. Pääasiallinen viljelykasvi oli lanttu, sen lisäksi pelloilla kasvoi muita juureksia, perunaa ja hernettä sekä muutaman neliön alalla pellavaa vaatteita varten.
Rahaa omavaraiseläjä käytti vuodessa muutamia kymmeniä euroja, mutta hänestä rahan vähyydestä tai työtunneista puhuminen ei ole kiinnostavaa.
– Luvut kuulostavat vähän liikaa kuin formulatuloksilta.
Rambo-vuosista
perhe-elämään
Tavoite pysytellä mahdollisimman paljon rahatalouden ulkopuolella ei ole täysin ongelmatonta edes siihen pyrkivälle ja harjaantuneelle ihmiselle.
Vaikka viljellyt aarit ja luonto tuottivat tarpeeksi purtavaa, aiheutti purukalusto ongelmia, joitten hoitaminen omavaraisesti ei ole helppoa.
– Hoidatin hampaani kuntoon hammaslääkärissä. Kuukausikin särkevien hampaiden kanssa on pitkä aika.
Muutenkin Nordlund myöntää jättäneensä tiukimmaksi ramboilukaudeksi nimittämänsä ajan taakseen. Näin on tapahtunut lähinnä perheen perustamisen jälkeen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita perusideoitten hylkäämistä. Esimerkiksi rahasta, työstä ja kuluttamisesta miehellä on edelleen hyvin selkeät näkemykset.
Nordlund on kierrellyt jonkun verran luennoimassa ideoistaan. Alle sadan kilometrin matkat ovat taittuneet polkupyörällä; sitä pidemmät liftaamalla.
– Jossain vaiheessa kieltäydyin nousemasta edes matkustajaksi autoon, koska en halunnut välillisestikään edistää tuota liikkumisen tapaa.
Muutama aika sitten mies kokosi käyttökelpoiset tietokonelaitteet materiaalista, jota useimmat olisivat pitäneet täytenä romuna. Takavuosina suhde metalliin oli kriittisempi. Hän muun muassa rakensi käyttöönsä toimivan rukin, jossa ei ollut ainuttakaan metalliosaa.
Rahapalkkaan Nordlund suhtautuu edelleen kielteisesti. Luennosta hän ei suostu ottamaan palkkaa.
– Ei puhumisesta pidä maksaa. Se ei ole mitään tuottavaa työtä.
Ihmiskehon
hieno teknologia
Samaan aikaan, kun suuri osa maailmaa suree sähkön ja öljyn riittävyyttä, Nordlund kehuu ihmistä luineen, lihaksineen ja nahkoineen.
– Ihminen on ylivertainen kone. Sen hyötysuhde on huikea.
Ajatus tuntuu ylivertaisen huikealta maailmassa, jossa suuri osa ihmisistä ei saa ilman itsensä ulkopuolista koneapua leikatuksi leipää, harjatuksi hampaitaan tai avatuksi säilykepurkkia.
Nordlundin mukaan ihmisen olisi järkevää tuottaa ravintoa ja muuta tarpeellista pääosin omin voimin tuomatta prosessiin ulkopuolista energiaa.
Ulkopuolelta esimerkiksi ruoan tuottamiseen tuotava energia saattaa näyttää tehon huikealta kasvulta, mutta todellisuudessa vain energian kulutus kasvaa.
Nordlundia voisi pelkkien tiivistettyjen näkemysten perusteella pitää synkkämielisenä ekokatastrofin julistajana, mutta todellisuudessa miehen yleisin ilme on lempeä tai oivalluksen synnystä riemuitseva hymy.
Hän sanookin, että ilo on se varsinainen energia, jonka voimalla kuokka peltotöissä nousee.
– Pysykää iloisina, hän kannustaa..