Arvostettu kansainvälinen tutkimusryhmä arvioi, että jos ilmaston lämpeneminen jatkuu nykyistä tahtia, meren pinta nousee 1,4 metrillä vuoteen 2100 mennessä. Vaikka lämpeneminen ei ylittäisi nykyään tavoitteeksi asetettua kahta astetta, nousisivat meret silti 50 senttimetrillä.
Tuoreimman ennusteen on laatinut Antarktiksen tutkimuskomitea Scar (Scientific Committee on Antarctic Research) ja se julkaistiin tiistaina, jolloin kansainvälinen Antarktis-sopimus täytti 50 vuotta.
Scarin ennuste on yli kaksinkertainen verrattuna Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n kaksi vuotta sitten tekemään ennusteeseen. IPCC:n arvio oli tuolloin 18–59 senttiä, mutta se myönsi lukeman olevan luultavasti liian alhainen, koska jään sulamisen dynamiikkaa on vaikea arvioida.
Otsonikato peittänyt lämpenemisen vaikutusta
Scarin ennuste pohjautuu Antarktiksen jääolojen tutkimiseen. Sen mukaan lämpötilat läntisellä, Etelä-Amerikkaa kohti kurottuvalla Antarktiksen niemimaalla ovat nousseet keskimäärin kolme astetta 50 viime vuoden aikana.
Sen sijaan Etelämantereen itäosa on jopa kylmentynyt vuoden 1980 jälkeen. Tämän vuoksi koko Antarktiksen jääpeite onkin kasvanut 11 prosenttia.
Mutta Scarin mukaan näin ei tule jatkumaan, koska viime vuosikymmenien tilanteeseen on vaikuttanut otsonikato. Otsonikerroshan on ohentunut juuri napa-alueilla, ja monien haittavaikutustensa ohella se vaikuttaa ilmastoa viilentävästi.
Koska otsonikerrosta vahingoittavat kaasut on kielletty, on otsonikerros alkanut palautua ja sen otaksutaan olevan entisellään 50 vuoden kuluttua. Jos samanaikaisesti kasvihuonekaasujen päästöt kaksinkertaistuvat – niin kuin nykymenolla tapahtuu – alkaa jäätä huveta kaikkialta Antarktiksen rannikoilla.
Meri alkaa syödä jäätä rannikoilla
Scarin raportin mukaan meren pinnan voimakas nousu on prosessi, jota ei enää voi pysäyttää, kun se on päässyt käyntiin. Siksi mittavia päästövähennyksiä olisi saatava aikaan tämän vuosisadan alkupuoliskon aikana.
Jos hyvää uutista etsii, Scar pitää epärealistisina sellaisia arvioita, jotka ennustavat vielä suurempaa merenpinnan nousua tämän vuosisadan kuluessa.
Tutkimus arvioi, että Antarktiksella lämpötilat voivat nousta 3–4 astetta. Tällä ei ole merkitystä jäätilanteeseen Etelämantereen sisäosissa; jään kannalta on samantekevää, onko keskilämpötila 55 pakkasastetta tai 50 pakkasastetta.
Rannikoilla tilanne on toinen. Lämpenevä meri alkaa syödä jäätä myös alhaalta päin, niin kuin Antarktiksen niemimaalla on Scarin mukaan jo tapahtunut.
Scarin ennusteessa 1,4 metrin merenpinnan noususta yli puolet johtuisi Antarktiksen jäiden sulamisesta. Lisäksi merenpintaan vaikuttaa vuoristojäätiköiden sulaminen (jokien kautta) sekä veden lämpölaajeneminen, joka nyt on merkittävin tekijä tällä hetkellä vielä vähäiseen merenpinnan nousuun.
Maat ja kaupungit hukkuisivat
Meren pinnan nouseminen 1,4 metrillä aiheuttaisi dramaattisia seurauksia ihmiselle. Rannikot ovat maailman tiheimmin asuttuja paikkoja. Tulvivat meret ajaisivat 10 prosenttia maapallon väestöstä kotoaan.
Alavat saarivaltiot kuten Tuvalu tai Malediivit, katoaisivat kartalta. Myös suuret alueet esimerkiksi Kiinasta, Vietnamista ja Bangladeshistä peittyisivät vedellä. Parhaita viljelyalueita menetettäisiin
Kokonaiset suurkaupungit, vaikkapa Kalkutta ja Dhaka jäisivät veden alle. Niiden lisäksi lukuisat suurkaupungit – kuten New York, Shanghai, Lontoo, Alexandria, Pietari, Boston – joutuisivat käyttämään miljardeja ja taas miljardeja välttääkseen uppoamisen.
Antarktiksen ekologiaan tilanteella olisi mullistava vaikutus. Alkuperäislajeja kuolisi sukupuuttoon, vieraslajeja kuten kuningasrapu tulisi tilalle. Pahinta olisi ennustettu krilliäyriäisten voimakas hupeneminen, sillä kalojen, pingviinien ja valaiden ruokana ne ovat ravintoketjussa ratkaisevassa asemassa.
Scarin tutkimuksen tekoon on osallistunut sata tutkijaa 13 maasta. Projektia on johtanut professori Stefan Rahmstorf Potsdamin ilmastontutkimuslaitoksesta.