Pintaa syvemmältä
Turkki elää mielenkiintoista aikaa: vanha valta on hitaasti murenemassa ja uusi etsii muotojaan. Vähitellen voi jopa ryhtyä miettimään, voisiko Turkista tulla EU:n jäsen. Vielä on syytä siirtää päätöstä, sillä sotilaskaappaus ei ole vielä täysin poissuljettu. Viime kuukausina on kaksikin kaappaussuunnitelmaa paljastunut.
Kesällä tuli ilmi yleisesikunnassa laadittu Toimintasuunnitelma taantumuksen kitkemiseksi, jolla haluttiin mustamaalata islamilaisen hallituspuolueen AKP psykologisen sodankäynnin ja propagandan keinoin.
Eräänä tavoitteena ilmeisesti on ollut sunnimuslimien ja islamin vähemmistösuuntaukseen kuuluvien aleviittien suhteiden kärjistäminen.
Vasemmisto, joka vielä 1970-luvulla oli vahva, ei ole vieläkään toipunut armeijan kovakouraisen käsittelyn jälkeen.
Aleviitit ovat, kuten nimestä voi arvata, islamin neljännen imaamin Alin kannattajia, kuten shiiatkin. Päinvastoin kuin ainakin Iranissa uskonnollisesti jyrkät shiiat, Turkin aleviitit ovat maltillisia ja usein liittoutuneet maallisten voimien kanssa kilpailussa sunnienemmistön kanssa (samalla tavoinhan sunnien joukosta löytyy maltillisia ja jyrkkiä suuntauksia).
Nyt uusimmat tiedot kertovat laivaston esikunnassa syntyneestä Loukku -nimisestä suunnitelmasta. Sen idea on ollut uhkailla ja surmata tunnettuja ei-muslimeja tavalla, mikä kärjistäisi maan muslimien ja muiden välejä ja heittäisi epäilyksen AKP:n ylle. Siihen käytettäisiin äärikansallisia turkkilaisia ryhmiä.
Julkisuuteen vuotaneessa suunnitelmassa viitataan vuoden 1955 tapahtumiin, jolloin levitettiin perätöntä huhua nyky-Turkin perustajan Kemal Atatürkin Kreikassa sijaitsevaan syntymäkotiin kohdistuneesta tuhotyöstä. Huhu johti Istanbulin ”kristalliyöhön”, jonka aikana turkkilaiset nationalistit tuhosivat yli 5 000 kreikkalaisten, armenialaisten ja juutalaisten omistamaa liikettä ja asuintaloa. Tämän jälkeen melkein kaikki kreikkalaiset jättivät Turkin.
Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että kyseessä oli Turkin asevoimien salaisen palvelun hyvin tuloksellinen operaatio.
Tällaisia murhia on jo ollut: italialaisen papin murha vuonna 2006, kolmen kristityn lähetystyöntekijän murha 2007 ja armenialaisen Agos-nimisen kulttuurilehden päätoimittajan Hrant Dinkin murha 2007.
Murhat eivät kuitenkaan toimineet toivotulla tavalla. Turkkilaiset eivät enää reagoi niin alkukantaisesti kuin mitä tällaisten juonien laatijat ovat kuvitelleet. Monet turkkilaiset päinvastoin osoittivat solidaarisuuttaan huutamalla mielenosoituksissa: Olemme kaikki armenialaisia!
Laivaston juonittelijat haluavat nyt käyttää tätä asetelmaa hyväkseen. He suunnittelivat esimerkiksi nettisivuja, joilla hyökättäisiin AKP:ta vastaan ja arvosteltaisiin sen politiikkaa. Niminä voisi olla esimerkiksi www.tehditaltindayiz.com (meitä uhataan) ja www.agosasahipcikalim.com (puolustakaamme Agosia) – suunnitelman tultua julki tällaisia nettisivuja onkin perustettu, mutta pilailumielessä tai kaupallisista syistä.
Näihin tarkoituksiin oli ja hankittu Agosin tilaajaluettelo ja tilaajille oli luvassa uhkakirjeitä ja -soittoja. Istanbulin armenialaiskorttelien talojen seiniin aiottiin myös töhriä uhkauksia. Seuraava askel olisi tilata sopivilta kolumnisteilta sopivia juttuja ja järjestää tv-keskusteluja armenialaisiin kohdistuvasta uhasta. Tähän yhteyteen tulisi muistutus vuoden 1955 tapahtumista. Melkoisen kyynistä pohjustaa uusia likaisia temppuja saman tahon vanhoihin likaisiin temppuihin, mutta Turkissa tällaista vielä tapahtuu.
Tämän kampanjan idea olisi ollut antaa ulkomaailmalle sellainen kuva, ettei AKP:n hallitus pysty puolustamaan maan armenialaisia ja muita kristittyjä väkivaltaa vastaan. Tämä vaikuttaisi esimerkiksi neuvotteluihin EU:n kanssa, mutta myös orastaviin suhteisiin Armenian kanssa.
Turkki syntyi osmanivaltakunnan raunioista Mustafa Kemalin, myöhemmin Atatürkin, johtaman aseellisen taistelun kautta ja maan asevoimat ovat näihin päiviin asti katsoneet velvollisuudekseen ja oikeudekseen toimia maan politiikan ylituomareina.
Viimeinen täysimittainen sotilaskaappaus tapahtui vuonna 1980. Sotilassaappaiden jättämä jälki on ollut niin syvä, että pelkät uhkaukset ovat sen jälkeen riittäneet esimerkiksi kaatamaan hallitusta.
Vasemmisto, joka vielä 1970-luvulla oli vahva, ei ole vieläkään toipunut armeijan kovakouraisen käsittelyn jälkeen. Kaappaajien kirjoituttama perustuslaki vuodelta 1982 on edelleenkin voimassa ja pahasti jarruttanut ja vinouttanut yhteiskunnallista kehitystä. Kemalistien tasavaltalaispuolue, maan suurin oppositiopuolue, on vahvasti tukeutunut asevoimiin ja kaikin voimin pyrkinyt, maan oikeuslaitoksen vahvalla myötävaikutuksella, jarruttamaan kehitystä siviiliyhteiskunnan muodostamiseksi.
Nyt Ergenekon-nimistä laajaa, korkeiden upseerien johtamaa salaliittoa vastaan on kaksi oikeudenkäyntiä vielä kesken. Viime kuukausina paljastuneet uudet juonet saattavat johtaa uusiin oikeudenkäynteihin. Taipuvatko kaikki upseerit tähän kehitykseen?
Turkin armeija näyttää ulospäin hyvin kurinalaiselta ja yhtenäiseltä. Viime vuosina sen sisältä on kuitenkin vuotanut tietoja kaappaussuunnitelmista. Ensimmäinen suuri paljastus Nokta-viikkolehdessä pari vuotta sitten johti lehden sulkemiseen. Sen jälkeen perustettuun Taraf-päivälehteen on säännöllisesti vuotanut salaista tietoa armeijan sisältä, ja lehti on monien yllätykseksi pystynyt pystyssä. Ilahduttava merkki siviiliyhteiskunnan vahvistumisesta.
Saattaa kuitenkin olla, että tietojen virta on tyrehtymässä. Viime viikolla laivaston eversti evp Belgütay Varimli surmasi itsensä hyppäämällä asuntonsa parvekkeelta Istanbulissa. Nyt monet uskovat, että hänet ajettiin itsemurhaan.
Varimlin ystävän mukaan hänellä on ollut hallussaan hyvin tärkeitä tietoja, ja hän on pyrkinyt välittämään niitä eteenpäin. Nimetön upseeri on viime viikkoina lähettänyt Ergenekon-jutun syyttäjille tärkeitä tietoja Toimintasuunnitelmasta taantumuksen kitkemiseksi ja nyt monet uskovat, että juuri Varimli oli tämä ”syväkurkku”. Varimli oli viime aikoina tuntunut erittäin hermostuneelta ja takaa-ajetulta. Ilmeisesti hän ei kestänyt painetta.