Turun käräjäoikeudessa luettiin maanantaina nelikymppiselle miehelle syyte murhasta. Syyttäjä sanoo miehen tappaneen naisystävänsä tavalla, josta aiheutui suurta kärsimystä. Syyttäjän mukaan mies oli pahoinpidellyt naista ainakin potkimalla ja hakkaamalla.
Punaiset naisfiguurit kertovat Kolmen sepän aukiolla kamalia tarinoita. Silent Witness -näyttely muistaa entisten ja nykyisten puolisoiden ja seurustelukumppaneiden surmaamia naisia.
Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio ja NYTKIS ry:n Valoa, ei väkivaltaa -tapahtuma YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä muistuttaa, että naisiin kohdistuu väkivaltaa kaikissa yhteiskunnissa ja yhteiskuntaluokissa, ja kuka tahansa nainen voi kokea väkivaltaa riippumatta iästä, uskonnosta, kansallisuudesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta.
Naiset kokevat väkivaltaa useimmiten nykyisten ja entisten kumppaneidensa taholta, lähisuhteissa ja työpaikoilla.
Vain jäävuoren huippu
Näyttelyn punaiset hahmot tarinoineen symboloivat niitä 26:tta suomalaista naisia, jotka menehtyivät parisuhdeväkivallan seurauksena vuonna 2007 (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilasto).
Surmatut naiset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu.
Naisiin kohdistunut väkivalta 2005 -tutkimukseen vastanneista 18–74 -vuotiaista naisista noin joka viides oli joutunut parisuhdeväkivallan kohteeksi nykyisessä parisuhteessaan.
Parisuhdeväkivalta voi ilmetä monenlaisin tavoin. Se voi olla henkistä väkivaltaa, kuten nimittelyä, mitätöintiä, alistamista, uhkailua, muista ihmissuhteista eristämistä ja kontrollointia, taloudellista väkivaltaa, kuten rahojen käytön kontrollointia ja työssäkäynnin estämistä, fyysistä väkivaltaa, kuten liikkumisen estämistä, läimäyttelyä, lyömistä, potkimista, kuristamista ja aseella tehtyä väkivaltaa sekä seksuaalista väkivaltaa.
Väkivalta ei ole yksityisasia
Ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää, miksi nainen ei jätä väkivaltaista puolisoaan. Kysymys on monimutkainen.
– Ennen vakavaa väkivaltaa on edeltänyt yleensä vuosia kestänyt väkivalta, sanoo NYTKIS ry:n pääsihteeri Tanja Auvinen, .
– Myös väkivallan uhri alkaa sellaisessa kierteessä vähätellä väkivaltaa. Hän saattaa tuntea syyllisyyttä, hän rakastaa ehkä väkivallan tekijää, kuviossa on lapsia, lemmikkejä, taloudellisia tekijöitä…
Väkivallan kokeminen heikentää itseluottamusta ja kykyä päätöksentekoon ja nainen voi kokea olevansa tilanteessaan aivan yksin.
– Sellaisessa tilanteessa vaatii aika paljon voimavaroja päättää, että nyt lähden, Auvinen pohtii.
Valoa, ei väkivaltaa -tapahtuman järjestäjät kuitenkin muistuttavat, että vastuu väkivallasta on aina sen tekijällä. Väkivalta lähi- ja parisuhteissa ei ole yksityisasia vaan rikos.
Julistus vaatii lisää turvakoteja
Naisjärjestöt ovat laatineet naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen julistuksen, jonka on toistaiseksi allekirjoittanut yhteensä 103 kansanedustajaa, europarlamentaarikkoa ja valtioneuvoston jäsentä.
Julistuksessa vaaditaan muun muassa kaikkia väkivaltarikoksia ovat virallisen syytteen alaisiksi ja että väkivallan uhreille suunnatut kunnalliset auttamispalvelut kirjataan lakiin.
Nelihenkinen perhe löytyi kuolleena paritaloasunnostaan Oulun Kaijonharjussa lauantaina. Poliisin mukaan perheen isä ampui haulikolla ensin äidin ja sen jälkeen lapset ja lopulta itsensä.
Silent Witness -näyttely muistuttaa (suom. hiljainen todistaja) etteivät nämä naiset eivät ole vain nimettömiä ja kasvottomia lukuja väkivaltatilastoissa. He elivät ja hengittivät; heillä oli perhe, ystäviä ja unelmia. He eivät kuitenkaan voi enää kertoa tarinaansa.