Kuntia velvollisuuksiin kuuluvien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä on elokuun alusta saakka voitu ottaa käyttöön palvelusetelit.
Kunnan tarjoamalla setelillä kuntalainen ostaa palvelun yksityiseltä palveluntarjoajalta. Kunta päättää järjestelmän käyttöönotosta sekä siitä, missä sosiaali- ja terveyspalveluissa seteliä käytetään.
Palvelusetelin ajajat korostavat järjestelmän ideana olevan se, että ihminen voi ostaa itse tarvitsemansa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut mistä vain haluaa silloin kun katsoo niitä tarvitsevansa. On katsottu, että palvelusetelit kuvaan tuomalla voitaisiin parantaa palvelujen laatua, kun kuntalainen voi itse päättää, käyttääkö hän kunnan tai jonkun muun järjestämää palvelua.
”Palveluseteli on uusi tapa valita ja käyttää sosiaali- ja terveysalan palveluja. Asiakas saa itse valita palveluntuottajan omien mieltymystensä ja tarpeidensa mukaisesti.
Kuntaohjelman palvelusetelihankkeen tavoitteena on lisätä kuntalaisten valinnanvapautta ja vaikutusmahdollisuuksia. Palveluseteli voi parantaa myös palvelujen saatavuutta, purkaa jonoja, monipuolistaa palvelutuotantoa sekä edistää kuntien ja yksityisten palvelutuottajien yhteistyötä.”
Näin mainostaa Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto Sitra hankettaan, jonka tarkoituksena on edistää palvelusetelien käyttöönottoa ja tarjota kunnille neuvontaa.
Kahtia entistä
enemmän
Kriittisesti palvelusetelijärjestelmään suhtautuvissa tutkijapiireissä järjestelmä nähdään osana kehitystä, joka on omiaan kasvattamassa epätasa-arvoa yhteiskunnassa. Se on tekemässä siitä entistä enemmän kahtia jakautunutta. Ilmiön sanotaan olevan mahdollista yhteiskunnassa, jossa markkinat ovat ottaneet isännän roolin – mikä on johtanut siihen, että sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ohjaa markkinaehtoinen ajattelu. Tällöin ovat vapaudet, vastuu ja tavoitteet vähintään hämärtyneet.
Iäkkäiden ihmisten terveyspalveluja tutkineen Päivi Topon mukaan kahtia jakautuneessa yhteiskunnassa on ajauduttu tilanteeseen, jossa kaupallisten terveyspalvelujen tuottajat vastaavat hyvätuloisten siisteistä ja helppohoitoisista vaivoista ja yhteiskunnan huolenpidon varaan jäävät huonompiosaiset. Näiden vaivat ovat muun muassa hoidon viipymisen vuoksi resursseja enemmän vaativia.
– Palvelusetelijärjestelmä on jälleen yksi tukimuoto, joka suosii paremmin toimeentulevia heikommin selviytyvien kustannuksella, katsoo Kati Peltola, pitkän uran sosiaalitoimessa tehnyt Helsingin nykyinen kaupunginvaltuutettu (vas.). Hän ei palveluseteliä ajavien tavoin näe pienituloisten pääsevän palvelusetelin avulla osallisiksi kunnallisia palveluja paremmista palveluista.
Topo kirjoittaa teoksessa Kansalaisesta kuluttajaksi pitävänsä riskinä sitä, että palvelusetelien lisääntyvä käyttö vaikeuttaisi taloudellisesti ja kuntonsa puolesta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten avunsaantia. Hänen mielestään kansalaisten yhdenvertaisuus vaatii sitä, että olisi määriteltävä selkeästi millaisissa tilanteissa palveluseteliä voidaan käyttää.
Pois kunnan omasta
tuotannosta
Peltola näkee palvelusetelijärjestelmän toteutuessaan vähentävän kunnan panostusta omaan palvelutoimintaansa.
– Kuntatalouteen ei tule lisärahaa, jonka avulla ne jakaisivat palveluseteleitä. Setelit maksetaan nykyisistä sosiaali- ja terveysrahoista.
Näin kuntien oma palvelutuotanto on vaarassa vähetä.
Kunnallinen ja yksityinen tuotanto kilpailevat samasta, tunnetusti niukasta työvoimasta. Palveluseteli on tätä tietä Peltolan mielestä suoraa tukea kunnallisin työvoiman siirtymiselle yksityiseen tuotantoon.
Palvelusetelijärjestelmää ajavat lähtevät monesti siitä, että setelin käyttäjät ryhtyvät maksamaan yksityisistä palveluista enemmän kuin kuin kunnan tuottamista. Se sinetöi lopullisesti Peltolan apartheidmalliksi nimeämän käytännön:
– Pienituloiset terveysasemille ja muihin kunnan palveluihin. Maksukykyisimmät hakemaan palvelusetelillä sellaisia yksityisiä tuottajia, joihin heillä on varaa.
Palveluseteleistä lisää perjantain Viikkolehdessä.