Pintaa syvemmältä
Säiliölaiva Probo Koala tuli kuuluisaksi vuonna 2006 purettuaan myrkkylastin Norsunluurannikolle aiheuttaen siten kymmenientuhansien ihmisten sairastumisen ja ainakin viidentoista kuoleman. Lastin omistaja, kansainvälinen öljykaupan harjoittaja Trafigura, on käyttänyt erittäin kovia otteita paetessaan vastuutaan tapahtuneesta.
Yhtiö yritti muun muassa tässä kuussa kieltää Britannian parlamenttia keskustelemasta asiasta ja The Guardian-lehteä julkaisemasta uutisia siitä. Salaaminen ei kuitenkaan onnistunut ja Trafigura joutui myöntymään korvauksen maksamiseen yli 30 000 uhrille. Yhtiö ei tosin edelleenkään myönnä myrkkyjensä voineen aiheuttaa pahempia kuin flunssantapaisia oireita.
Yhtiö on öljy- ja metallialan kaupassa maailman kolmanneksi suurin. Alalla toimitaan vähän kuin Wall Streetillä. Valtavia bonuksia maksetaan onnistuneista kaupoista, jopa miljoona dollaria vuodessa välittäjää kohti. Tämä houkuttelee uhkarohkeuteen – kuten finanssikriisin aiheuttivat pankkien kaupat ”myrkyllisillä” arvopapereilla. Öljyalalla myrkkypitoisista lasteista saattaa syntyä erityisen suuria voittoja, kun muut eivät halua koskea niihin.
Norsunluunrannikkoa koetellut myrkkykatastrofi sai alkunsa, kun meksikolainen öljynjalostamo tarjosi markkinoille erittäin rikkipitoisen öljyerän alhaiseen hintaan. Trafiguran välittäjät näkivät tilaisuuden hyviin kauppoihin. Yhtiön pääjohtaja ja osaomistaja Claude Dauphin kannusti alaisiaan luovuuteen ratkaisujen löytämiseksi. Ja luovuutta löytyi.
Öljystä piti vain poistaa osa rikistä, minkä jälkeen öljy myytäisin miljoonavoitolla. Tämä voisi tapahtua lipeäpesulla, jolloin rikin ja lipeän muodostama mönjä jäisi tankkien pohjalle, kun taas parempilaatuinen öljy jäisi kellumaan mönjän päälle.
Ensin haluttiin suorittaa tämä prosessi maissa, mutta osoittautui, että tällainen toiminta useimmissa teollisuusmaissa on kielletty, koska syntyvä jäte sisältää hyvin vaarallisia aineita ja synnyttää voimakkaita hajuja. Rotterdamissa sijaitseva yritys polttaa näitä jätteitä ja johtaa kaasut korkeaan savupiippuun, mutta perii tästä 200 dollaria kilolta.
Koska ratkaisu oli Trafiguralle liian kallis, etsittiin muita mahdollisuuksia. Tunisialainen jalostamo suostui, mutta ensimmäisestä erästä syntyi niin paha haju – rikkivety haisee mädiltä kananmunilta – että työntekijät kieltäytyivät jatkosta.
Trafiguran kekseliäät välittäjät päättivät sitten vuokrata romutukseen menossa olleen säiliölaivan ja suorittaa prosessin siellä. Aikarahdattu 50 000-tonninen Probo Koala, jossa oli venäläinen kapteeni ja miehistö, ankkuroi kansainvälisille vesille Gibraltarin ulkopuolelle ja vastaanotti huhtikuusta kesäkuuhun 2006 kaksitoista laivalastillista meksikolaista öljyä. Käsittelyn jälkeen öljy pumpattiin takaisin näihin aluksiin.
Koska rikkipitoisuus oli edelleenkin hyvin suuri, tätä öljyä ei voitu myydä Eurooppaan, jossa korkein sallittu rikkipitoisuus on 50 ppm (miljoonasosaa). Afrikkaan se kelpasi, koska siellä vastaava arvo on 5 000 ppm.
Tämän ”jalostamotoimen” jälkeen Probo Koalan pohjatankkeihin oli jäänyt 500 tonnia mönjää, josta ensin haluttiin päästä eroon Amsterdamissa. Sanottiin sen olevan suurin piirtein pilssivettä, siis tankkien pesusta syntynyttä veden ja öljyn sekoitusta (normaalisuhde 90–10).
Kun osa jätteestä oli pumpattu laitokseen, siitä levisi niin paha haju että pelastuslaitos kutsuttiin paikalle. Tarkemman tutkimuksen myötä puhdistuksen hinta nousi 30 eurosta 900 euroon tonnilta. Se oli Trafiguralle liian kallista.
Jätteet pumpattiin takaisin Probo Koalaan, joka lähti Viron Paldiskiin hakemaan öljylastin Länsi-Afrikkaan. Kun se oli purettu, oli jäteöljyn vuoro. Yhtiön agentti oli viimein löytänyt Norsunluunrannikon pääkaupungista Abidjanista firman, joka suostui ottamaan vastaan jäteöljyn hintaan 35 euroa tonnilta.
Salomon Ugborugbon yhtiö Tommy oli tosin vasta edellisellä viikolla saanut luvan ”jätehuoltoon”, eikä hänellä ollut mitään koulutusta, kokemusta tai laitteistoa siihen, mutta tästä Trafigura ei välittänyt.
19. elokuuta lasti purettiin Tommyn vuokraamiin säiliöautoihin, jotka yön aikana dumppasivat mönjän ainakin 18 paikkaan Abidjanin ympäristössä. Seuraavana aamuna kymmenet tuhannet abidjanilaiset kokivat rikkivedyn ja muiden myrkkyjen haitat: hengitysvaikeuksia, ihottumaa, päänsärkyä, mutta myös vakavampia vammoja.
Yhteys Probo Koalan ja terveyshaittojen välillä on koko ajan ollut kaikille selvä, YK:ta myöten, mutta Trafigura ei ole koskaan myöntänyt sitä. Pääjohtaja Dauphinin tultua Abidjaniin tutustumaan tilanteeseen, hänet pidätettiin kahden alaisensa kanssa.
Kun he olivat istuneet vankilassa viisi kuukautta, Trafigura myöntyi sopimukseen Norsunluurannikon hallituksen kanssa ja maksoi sata miljoonaa euroa vahinkojen korvaamiseksi, mutta ainoastaan ”humanitaarisena eleenä” ja johtajiensa vapauttamiseksi. Nyt Ugborugbo ja yksi hänen kumppaneistaan ovat ainoat vankeustuomion saaneet.
Näihin päiviin asti Trafigura on itsepintaisesti väittänyt, että öljyjätteet ovat korkeintaan voineet aiheuttaa flunssantapaisia oireita, ei muuta. Sairastuneet ovat historian laajimman joukkokanteen kautta vaatineet Lontoossa korvauksia. Yhtiö olisi tuskin taipunut niihin, elleivät viime viikkoina, ennen oikeudenkäynnin alkua Trafiguran sisältä tulleet vuodot olisi näyttäneet, että yhtiön johto alusta alkaen tiesi valitsemansa prosessin vaarallisuuden.
Eräässä konsulttiraportissa riskeistä varoitettiin hyvinkin selväsanaisesti ja yhtiön sisäisessä sähköpostiviestissä sanottiin leikillisesti, että Dauphin oli nyt jätefirman omistaja ja peräänkuulutti luovuutta jäteongelmien ratkaisemiseksi.
Luovuutta oli vähän liikaa. Tietty yhtäläisyys löytyy Wall Streetin nerojen ja Trafiguran johtajien välillä. Jättibonusten metsästämisessä yhteiskunnallinen vastuu hävisi kokonaan. Myrkkyosakkeita tai oikeita myrkkyjä lähetettiin eteenpäin kuin Mustaa Pekkaa, kunnes katastrofi oli tosiasia.
Trafigura on käyttänyt kaikkia lakien suomia keinoja totuuden pimittämiseksi. Greenpeacen, Amnesty Internationalin, The Guardianin, BBC:n, erään hollantilaisen lehden ja Norjan TV:n journalistien yhteistyö selätti kuitenkin yhtiön.