Turvallisuuspoliittisten selontekojen uhka-analyysit ovat määrärahapolitiikan nappuloita

Torstaina tarkastetun väitöstutkimuksen mukaan vuoden 2004 ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ei keskittynyt todellisiin Suomea kohtaaviin uhkiin, vaan valmistelutyöhön osallistuneet eri ministeriöt pyrkivät korostamaan hallitukselle ja eduskunnalle oman hallinnonalansa tärkeyttä.

Suomen turvallisuuspolitiikan linjaaminen oli valmistelijoille toissijaista.

– Uhkakuvilla tehdään politiikkaa ja politiikalla uhkakuvia, kapteeni Jarno Limnéll kiteytti väitöstilaisuudessaan.

Limnéll selvitti väitöskirjatyössään vuoden 2004 ulko- ja turvallispoliittisen selonteon virkamiesvalmistelua sekä poliittista päätöksentekoprosessia. Hän pohjasi tutkimuksensa avoimiin lähteisiin sekä valmistelun osalta haastatteluihin, koska selonteon valmisteluasiakirjat eivät ole julkisia.

ILMOITUS

Limnéllin mielestä liialliseen uhkakuvien rakentamiseen pitää suhtautua kriittisesti.

– Väitän, että uusia uhkia tuotetaan ja vanhoja korostetaan vain siksi, että pyritään turvaamaan resursseja, Limnéll toteaa.

Eli julkisesti esitettäviä valtion uhkakuvia rakennetaan tarkoituksellisesti.

– Esitettävälle uhkalle muodostetaan poliittisesti sovittu sisältö. Uhkakuvat joustavat poliittisten intressien ja käytettävissä olevien resurssien mukaisesti.

Venäjästä vaietaan

Limnéllin mukaan samaan aikaan, kun uuden ajan uhkia korostetaan, Venäjän uhkaa vähätellään.

– Selonteoissa on leimallista Venäjästä puhumisen varovaisuus.

Moni tutkimusta varten haastateltu lähde totesi avoimesti, että Venäjän uhkaa vähätellään tarkoituksella.

Samaan aikaan terrorismin tuomia uhkia korostetaan. Suomessa terrorismin uhka nousi hyvin keskeiseen asemaan vuoden 2004 selonteossa. Limnéllin mukaan näin tehtiin, koska muutkin maat korostivat terrorismin uhkaa.

Suomen turvallisuuspoliittisissa uhkakuvissa otettiin myös paljon mallia Naton analyyseistä, joissa uuden ajan uhat ja terrorismin torjunta ovat käytännössä syrjäyttäneet perinteiseen suursotaan valmistautumiseen tähtäävän ”artikla viiden” korostamisen.