Åke Edwardson: Winterin viimeinen talvi. Suomentanut Jonna Joskitt. Like 2009, 436 sivua.

Kaksi nuorta naista löytyy murhattuina sängyistään ja ilmiselviksi epäillyiksi joutuvat vieressä pötköttävät poikaystävät. Samaan aikaan rikoskomisario Erik Winterin rantatontille ajautuu miehen ruumis.

Näistä tapahtumista alkaa ruotsalaiskirjailija Åke Edwardsonin Winter-sarjan kymmenes ja samalla viimeinen osa.

Winterin viimeisen talven alkuasetelma on hyytävä, mutta jokin kokonaisuudessa tökkii. Juonen kehittelystä paistaa läpi kirjailijan halu koota kaikkien Winter-kirjojen teemoja yhteen.

Dialogit ovat jankkaavuudessaan ehkä todenmukaisia, mutta lukijalle uuvuttavia. Ainakin tälle lukijalle. Erik Winter pohtii pohtimistaan ja langat kiertyvät lopulta Espanjan Aurinkorannikolle. Menneisyyden salaisuudet painavat ja ruotsalaisen hyvinvoinnin kääntöpuolta väläytellään tässäkin dekkarissa.

Parhaimmillaan Edwarson on pelotellessaan lukijaa. Ajatus sarjamurhaajasta, joka kuvaa videokameralla tulevaa uhriaan tämän nukkuessa rauhassa omassa sängyssään, on kammottava. Ja kaapatun poliisin pakokauhu tämän häilyessä tajuttomuuden rajalla on kuin pahimmasta painajaisesta.