Köyhyyden poistamiseksi on asetettu kunnianhimoisia tavoitteita, jotka jäävät kuitenkin toteutumatta, arvioivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat.
Lauantai 17. lokakuuta vietetään YK:n kansainvälistä köyhyyden poistamisen päivää. Lisäksi vuonna 2000 YK:n jäsenvaltiot asettivat kahdeksan vuosituhattavoitetta, joista ensimmäinen on äärimmäisessä köyhyydessä ja nälässä elävien ihmisten määrän puolittaminen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2015 mennessä.
Monissa osissa maailmaa nähtiinkin jo positiivista kehitystä, mutta ruoka-, energia- ja finanssikriisi uhkaavat nyt vakavasti tuon tavoitteen saavuttamista.
Köyhällä alle
1,25 dollaria
Maailmanpankin mukaan ihminen on äärimmäisen köyhä, kun hänellä on käytettävissään vähemmän kuin 1,25 dollaria päivässä. Näin mitattuna äärimmäisessä köyhyydessä eli vuonna 2005 1,4 miljardia ihmistä. Heistä 70 prosenttia on naisia ja tyttöjä. Melkein puolet maailman väestöstä – yli kolme miljardia ihmistä – elää alle 2,50 dollarilla päivässä, ja vähintään 80 prosenttia alle 10 dollarilla. Köyhyys on enemmistön ongelma.
Köyhyys koskettaa kehittyvien maiden ohella myös vaurasta Eurooppaa. Ensi vuosi onkin julistettu Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi.
Euroopassa köyhyys ymmärretään suhteellisena köyhyytenä, joka määritellään suhteessa kunkin maan elintasoon. Rahassa laskettuna köyhäksi voidaan katsoa henkilö, jonka tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisista keskimääräisistä tuloista. Näin esimerkiksi Puolassa köyhyysriskissä ovat alle 200 euron tuloille jäävät yhden hengen kotitaloudet. Kahden aikuisen ja kahden lapsen kotitalouksissa raja on 440 euroa. Suomessa vastaavat luvut ovat noin 1 000 ja 2 200 euroa.
Euroopassa
16 % köyhyydessä
Kaikkiaan 79 miljoonaa eurooppalaista – eli noin 16 prosenttia EU:n väestöstä – elää köyhyydessä. Heidän osuutensa ei ole pienentynyt lainkaan viimeisten kymmenen vuoden aikana huolimatta korkeimmalla poliittisella tasolla asetetuista tavoitteista.
THL:n mukaan Suomi menestyy edelleen suhteellisen hyvin kansainvälisissä vertailuissa, kun puhutaan köyhyysriskistä ja viimesijaisen sosiaaliturvan saamisesta.
Siitä huolimatta vuonna 2007 köyhiä tai pienituloisia lapsiperheitä oli enemmän kuin koskaan 1970-luvun alun jälkeen. Köyhyydessä elävien lasten määrä on kasvanut voimakkaasti laman jälkeen, jopa selvästi voimakkaammin kuin koko väestön köyhyys. Suomi on menettänyt asemansa kaikkein pienimpien tuloerojen maana.
Politiikalla
lisää köyhyyttä
Tuloerojen ja suhteellisen köyhyyden kasvu ovat seurausta sekä työmarkkinoilla menossa olevasta nopeasta rakennemuutoksesta että eri hallitusten harjoittamasta politiikasta. Verotus ja sosiaaliturva tasaavat tuloeroja yhä vähemmän. Tämä heikentää sosiaalista liikkuvuutta ja pohjoismaisille hyvinvointivaltioille ominaista mahdollisuuksien tasa-arvoa. Työttömyyden lisääntyminen uudelleen pitkän laskun jälkeen vaikeuttaa tilannetta entisestään.
Lasten ja nuorten riskiä syrjäytyä kuvaa, että erityispäivähoidossa olevien lasten osuus on kasvanut vuoden 2001 6 prosentista 8,5 prosenttiin päivähoidossa olevista lapsista. Kodin ulkopuolelle ja huostaan otettujen lasten määrät ovat kasvaneet tasaisesti 1990-luvun laman jälkeen, samoin on kasvanut lasten ja nuorten psykiatrinen erikoissairaanhoito. Peruskoulunsa kesken jättäneiden tai toisen asteen koulutukseen hakeutumatta jääneiden määrä on kasvanut. Tässä tilanteessa olevia 17–24-vuotiaita nuoria oli vuonna 2008 jo runsaat 61 000.
Pienituloisuus ja suoranainen köyhyys ovat tunnetusti merkittävä este riittävän ja terveellisen ravinnon saamiselle. Leipäjonot ja ruokapankit ovat valitettavasti edelleen arkipäivää myös Suomessa. Asunnottomuus on ollut Suomessa näkyvästi esillä lokakuun 17. vietettävänä köyhyyden ja syrjäytymisen toimintapäivänä. Tänä vuonna katseet on käännetty hallituksen hyväksymään pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan, jota toteutetaan kymmenessä suurimmassa kaupungissa. (KU)