Jarmo Lintunen

Henkilöstön asema on luvattu turvata yliopistouudistuksen yhteydessä. Aiemmin virkasuhteissa olleet menettävät kuitenkin monia erityisetujaan. Kysymysmerkki on edelleen tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapauden toteutuminen käytännössä.

Tieteentekijöiden liitossa luotetaan siihen, että henkilöstön asema turvataan, kun uusi yliopistolaki ensi vuoden alussa astuu voimaan.

– Näin vakuutettiin moneen kertaan lain edetessä, perusteli liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala liiton järjestämässä seminaarissa Helsingin yliopistolla.

Uuden lain myötä henkilöstön virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi. Työnantajaksi tulee siis valtion sijasta yliopisto. Virkasuhteet lakkaavat ilman irtisanomisia, ja henkilöstö otetaan automaattisesi työsuhteisiin. Työehtosopimusneuvottelut käynnistyvät lähiviikkoina.

– Tavoitteenamme on, että työehdot säilyvät ja kaikille yliopistoille tulee yhteinen työehtosopimus, Rantala sanoi.

Työnantajapuolta edustavan Yksityisen Opetusalan Liiton, kuten myös Elinkeinoelämän Keskusliiton, tavoitteena on siirtää sopimustoimintaa entistä enemmän paikallistasolle. Tämä ei tieteentekijöille käy.

ILMOITUS

– Luottamusmiesten aseman pitäisi olla todella turvattu ennen kuin voitaisiin lähteä paikalliseen sopimiseen.

Neuvotteluista ei odoteta erityisen vaikeita.

– Tarkoituksena on välttää uusien ongelmien tuomista neuvottelupöytään, lupasi Suomen yliopistojen työnantajayhdistyksen puheenjohtaja Timo Lahti.

Samanlainen henki oli työntekijäpuolenkin edustajilla. Nyt keskitytään asioihin, joista on lakiuudistuksen vuoksi tarpeen sopia juuri nyt.

Yt-menettely mahdolliseksi

Uuden yliopistolain käsittelyn yhteydessä kaikki henkilöstöjärjestöt vastustivat virkasuhteiden muuttamista työsuhteiksi. Nyt työntekijäpuoli tavoittelee vanhojen palvelussuhde-ehtojen säilymistä. Virkasuhteessa ja työsuhteessa on kuitenkin lainsäädännöllisiä eroja, joihin ei voida työehtosopimuksilla vaikuttaa.

– Virkasuhteessa varoitusta, irtisanomista ja määräaikaisuuksia koskevat kiistat käsitellään virkamieslautakunnassa. Työsuhteissa käsittelypaikkana on yleinen tuomioistuin. Tämä heikentää työntekijän asemaa prosessin hitauden ja kuluriskin vuoksi. Työntekijä voi joutua maksamaan oikeudenkäyntikulut, mainitsi Tieteentekijäin liiton lakimies Mia Weckman.

– Työsuhteisiin siirtyvillä on vuoden alusta kuusi kuukautta aikaa valittaa määräaikaisuuksien laittomista ketjutuksista Virkamieslautakuntaan ja saada korvausta. Sen jälkeen nämä asiat käsitellään tuomioistuimessa.

Myös yt-menettely ja lomautukset tulevat mahdollisiksi, eikä varoituksesta ei työsuhteessa voi valittaa, toisin kuin virkasuhteessa. Jos irtisanominen todetaan laittomaksi, virkamies saa palata virkaan. Työsuhteinen puolestaan saa 3–24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen, mutta ei saa työpaikkaansa takaisin.

Säilyykö vapaus?

Työ- ja virkasuhteen välinen ero on kuitenkin viime aikoina kaventunut. Työsuhteeseen siirtymisessä on henkilöstön näkökulmasta jopa joitakin hyviä puolia. Esimerkiksi työtaisteluoikeus on virkamiehillä rajoitetumpi. He pystyvät vain lakkoilemaan, mutta työsuhteisilla on muitakin keinoja käytettävissään.

Keskeinen peruste virkasuhteiden puolesta on ollut tutkimuksen ja opetuksen vapaus. Työsuhteisiin siirryttäessä yliopistotutkijat ja -opettajat ovat vastuussa esimiehilleen eivätkä enää julkiselle vallalle. Esimerkiksi oppiriitojen yhteydessä tämä voi olla vahingollista yksittäisen tutkijan tai opettajan itsenäisyyden kannalta.

– Yliopistolain kuudes pykälä turvaa tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapauden. Se rajoittaa työnantajan määräysvaltaa. On kuitenkin epäselvää, milloin annetaan määräyksiä työnteosta ja milloin puututaan tutkimuksen vapauteen, Weckman puntaroi.

Yhtenä pelkona on ollut, että henkilöstön vapaus esittää julkisuudessa yliopiston johdon näkemysten vastaisia mielipiteitä kärsii. Opiskelijoidenkin oikeusturvan on arveltu heikkenevän opettajien virkavastuun poistuessa.

”Tasa-arvo sivuutettiin”

Seminaarin yhteydessä Vuoden tieteentekijäksi nimetty politiikan tutkimuksen dosentti Johanna Kantola nosti kiitospuheessaan esiin yliopistouudistuksen tasa-arvo-ongelmat.

– Lain sukupuolivaikutuksia ei kiireeseen vedoten arvioitu, vaikka hallitus on sitoutunut suva-menettelyyn, Kantola pahoitteli.

Kantola oli huolissaan naistutkimuksen tulevaisuudesta.

– Naistutkimus on yhteiskuntaan ja kulttuuriin hyvin kriittisesti suhtautuva liike. Täyttääkö se yliopistouudistuksen innovaatiokriteerit vai onko se jopa niiden vastainen? hän pohdiskeli.

Tasa-arvon puutteesta yliopistouudistuksessa kertoo hänen mukaansa sekin, että uusista yliopistojen hallituksista vain yhdessä on nainen puheenjohtajana.

Työ- ja virkasuhteen merkittäviin eroihin kuuluu vielä sekin, että virat on pitänyt täyttää avoimella haulla, kun taas työsuhteiset paikat voidaan täyttää muullakin tavoin. Avoimen haun sivuuttamisen on usein katsottu syrjivän esimerkiksi naisia.

Työsuhteisiin siirtymiseen liittyy myös mahdollisuus maksaa yliopiston omalla päätöksellä työehtosopimusta korkeampia palkkoja. Tämä tullee Eeva Rantalan mukaan eriyttämään palkkakehitystä yliopistojen välillä.

– Yliopistoissa, jotka ovat tutkimuspainotteisia ja joissa työt laitetaan kansainväliseen hakuun, aletaan luultavasti maksaa isompia palkkoja.