Aleksanterin teatterin täysi salillinen ihmisiä katselee lumoutuneena Tero Saarinen Companyn Kolmen teoksen iltaa. Saarisen nykytanssi imaisee mukaansa ja nostattaa katsojassa tunteita ja mielikuvia tavalla, johon harva taidemuoto tai taiteilija kykenee.
Saarisen teosten toistuvia aiheita ovat ystävyys, rakkaus ja yksinäisyys; ihmisten väliset kimurantitkin suhteet.
– Käsittelen tanssin kielellä ihmiselämän peruskysymyksiä. Tanssin, koska haluan ymmärtää elämää ja kertoa näkemykseni muillekin, Tero Saarinen on sanonut.
Kolmen teoksen illassa ryhmä esittää Westward Ho!-, Wavelengths- ja HUNT-koreografiat, jotka antavat mahdollisuuden seurata Saarisen muotokielen kehitystä. Teokset on kantaesitetty vuosina 1996, 2000 ja 2002.
Westward Ho! on Saarisen kansainvälinen läpimurto koreografina. Ystävyyttä, itsekkyyttä ja luottamuksen horjumista käsittelevään teokseensa hän sai vaikutteita muun muassa amerikkalaisen Shakers-lahkon askeettisuudesta ja minimalistisesta estetiikasta.
Teoksen tanssii kolme miestä, jotka välillä liikkuvat pehmeästi sulassa sovussa, välillä joku intoutuu sooloon ja kaksi muuta sulkee sooloilijan porukasta.
Minä ja/tai me
Minut saa kyyneliin Wavelengths-teos, joka käsittelee miehen ja naisen tasa-arvoisen rakkaussuhteen kipupisteitä. Saarinen uudistaa klassisen baletin pas de deux (askeleet kahdelle) -muotoa, jolle tyypillisiä liikkeitä ovat ballerinan tukeminen tasapainossa ja erilaiset nostot.
Saarisen teoksia ja tanssia on kuvattu rumankauniiksi, koska hän käyttää muun muassa japanilaisen butoh-tanssin elementtejä. Butoh syntyi vastareaktiona elämän estetisoinnille. Myös klassiseen balettiin perustuvalle käsityksellemme kauniista tanssista Saarisen liikekieli ainakin vielä 1990-luvulla saattoi näyttää rujolta.
Nyt se näyttää ja tuntuu kauniilta, koskettavalta. Teoksen kohtauksissa pari välillä loittonee toisistaan ja sitten liimautuu taas tiiviisti sylikkäin. Nerokas on ratkaisu, jossa mies tanssii sooloa, mutta nainen on särmin takana varjokuvana läsnä. Mies ei saa häntä mielestään.
Tanssija ja liike yhtä
Venetsian biennaaliin 2002 tilattu Saarisen soolokoreografia HUNT on noussut merkittävimpien Igor Straviskyn Kevätuhri-oopperan tukintojen joukkoon.
Teos sukeltaa uhrattavan ja uhriksi tarjoutuvan ihmisen mieleen. Tanssija kamppailee uhrautumishalunsa ja elämänhalunsa kanssa. Saarinen hyödyntää taitavasti Marita Liulian multimediaa, josta ikävä kyllä katsomon takaosaan välittyy vain aavistus.
Keskiössä ovat kuitenkin tanssija ja liike, erottamattomat. Mikki Kuntun valosuunnittelu nostaa esiin jokaisen trimmatun lihaksen värinän ja kuolemanpelon nostattaman hien. Tuntuu, että näen sydämen lyönnitkin, kun uhri valmistautuu kohtaloonsa.
Tero Saarinen Company on Suomen kansainvälisin nykytanssiryhmä. Saarinen perusti ryhmänsä jo 1996 tutkimaan, edistämään ja välittämään humaania maailmankuvaa tanssin kielellä.
Ryhmä vierailee niin paljon ulkomailla, että Suomen-esitykset ovat harvinaista herkkua. Helsingissä Aleksanterin teatterissa sitä on tarjolla 4.9. saakka.
Tero Saarinen Companyn verkkosivut: www.terosaarinen.com