Jarmo Lintunen

Mistä oli kysymys kesän kulttuuriskandaalissa, jossa Lempäälän surrealisminäyttelystä sensuroitiin kahdeksan taidemaalari Johannes Heinosen työtä?

Helsingissä voi nyt käydä omin silmin katsomassa Galleria Artesanossa, mikä oli liikaa Lempäälässä kulttuuriasioista vastaaville henkilöille. Näyttelyssä on sensuroitujen töiden lisäksi nähtävissä laajasti muitakin Heinosen teoksia. Moni niistä julkaistiin Viikkolehden Johanneksen keljumi -sarjassa viime vuonna. Varsinkin uudemmissa Johannes Heinosen maalauksissa on kuitenkin niin paljon pieniä herkullisia yksityiskohtia, että ne avautuvat kunnolla vasta paikan päällä nähtyinä.

Johannes Heinonen epäilee Helsingissä näyttelynsä viimeistelemisen lomassa, että jostain tuli käsky poistaa kyseiset työt. Mistä, sitä hän ei tiedä.

Heinosen omasta mielestä sensurointi alkoi kuitenkin jo aiemmin, kun paikallislehti ei julkaissut sanaakaan hänestä tekemästään puolen tunnin haastattelusta, jossa taidemaalari esitteli laajasti yhteiskunnallisia näkemyksiään.

Erityisen käärmeissään hän ei jupakasta tunnu olevan, koska on omien sanojensa mukaan jo niin tottunut olemaan sensuurin kohteena.

ILMOITUS

– Minun tauluni ovat ajattelun tulosta, ja määrätyllä tavalla ei ilmeisesti saisi ajatella, Heinonen kuitenkin miettii.

Erityisen kiellettyä Suomessa näyttää olevan poliittisen suhmuroinnin kyseenalaistaminen huumorin keinoin.

Enemmän
asian ytimessä

Uusimmat Johannes Heinosen maalaukset ovat tummanpuhuvia. Kannanotto on koventunut. Yhdessä tuoreimmassa poseeraa Sauli Niinistön näköinen haamu pidellen porkkanaa peniksen kohdalla. Vieressä oleva kalmo on korvamerkitty Suomi-neito. Taustalla lymyilee Matti Vanhasen näköinen turhapuro, jonka paidassa lukee: muisti palaa pätkittäin.

Teoksen nimi on Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato, kun oli saattamassa Suomi-neitoa kohti kansojen neuvoston päämajaa Bryssälässä. Maalaukseen liittyvässä tekstissä Johannes Heinonen toteaa muun muassa, että hyvinvointivaltiota alas ajettaessa Suomalainen mafia tarvitsee Imagomainontaa populismin peittämiseksi.

Kaikkein uusin Heinosen maalaus kuvaa sijoitushuijari Bernard Madoffin kuplan puhkeamista.

– Hän oli jumalan asemassa siihen asti, kun tuotti sijoittajille. Ja kun kuplan puhjettua ei voitu tuomita systeemiä, niin hänestä tehtiin syntipukki, vaikka kaikki sijoittajat ovat yhtä syyllisiä, Heinonen sanoo, ja myöntää olevansa ähäkutti-mielellä, koska tiesi kuplan vääjäämättä puhkeavan – ennemmin tai myöhemmin.

Johannes Heinonen myöntää ilmaisunsa kärjistyneen viime aikoina. Juuri sensuurin kohteiksi joutuneissa uusimmissa töissä mennään hänen mielestään enemmän asian ytimeen. Pehmeyttä, iloisuutta ja hauskuutta on karsittu ja realistista todellisuutta korostettu, taiteilija luonnehtii.

– Ei voi sanoa, että olisin toivoa heittänyt kaivoonkaan, mutta olisiko niin, että haluaisin vaikuttaa vielä enemmän kuin pystyn. Jos yritän tehdä sen nyt pistävämmin, hyökkäävämmin ja realistisemmin, Heinonen pohtii taiteensa suuntaa.

”Minusta puhuttiin,
ei töistäni”

Voisi ajatella niinkin, että paljon julkisuutta saanut sensuurikohu oli hyödyllinen Johannes Heinoselle. Saipahan kerrankin julkisuutta näkemyksilleen. Itse hän kiistää tämän.

– Loppujen lopuksi minun töistäni puhuttiin vähän. Puhuttiin minusta itsestäni, ja sehän ei ole tarkoitus.

Haittaa jupakasta oli siinä mielessä, että aikaa maalaamiselle ei oikein ole ollut, vaikka mieltä kiihdyttäviä aiheita maailma on pullollaan. Viime aikoina hän sanoo miettineensä eniten ihmisen kohtalonkaarta: mitä tahansa tässä elämässä tehdäänkin, niin lopulta kaikki päätyvät kuitenkin samaan paikkaan.

Heinosen näyttelyä pystyttävä näyttelysihteeri Mirkka Huhtamäki Galleria Artesanosta on vaikuttunut tämän töihin liittyvästä sanomasta.

– Johannes Heinonen on siinä mielessä omanlaisensa taiteilija, että hän osoittelee aika kärkevästi asioita, Huhtamäki sanoo ja pitää tätä hyvänä ominaisuutena taiteilijalle.

– Nykyään on aika paljon taidetta, joka ei puhuttele sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole erityisesti kiinnostuneita taiteesta. Heinonen kyllä puhuttelee.

Elämme maailmassa missä taiteilijoiden sosiaalinen omatunto on kaventunut, Johannes Heinonen itse luonnehtii tätä maailmaa Madoff-maalauksensa tekstissä.

Johannes Heinosen surrealismia Galleria Artesanossa (Kalevankatu 17) 20.–23.8. ja 31.8.–13.9. Talvisota-näyttely 24.–30.8.