Kokoomus edustaa järkivihreyttä. Erotuksena harkitsemattomaan vihreyteen järkivihreys keskittyy talouskasvun jatkumiseen ja vasta toissijaisesti tähtää ympäristön pelastamiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Talouden toimintaedellytysten turvaaminen on järkevä tapa olla vihreä; ympäristön nostaminen talouden edelle ei ole järkevää. Myös vihreät edustavat nykyisin järkivihreyttä.
Näkemys on yllättävän yleinen. Taloudellisen tehokkuuden parantumisen katsotaan edistävän myös ympäristön asiaa. Uudet teknologiat saastuttavat vähemmän kuin vanhat. Näissä ajatuksissa on perää, mutta katsotaanpa argumentaation pätevyyttä varsinaisen päätavoitteen eli ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kannalta.
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mukaan maailman hiilidioksidipäästöjä on pudotettava 50–85 prosenttia vuoden 2000 tasosta vuoteen 2050 mennessä, jotta maapallon keskilämpötila ei nousisi yli kahta astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Tässäkin niin sanotun suuremman riskin tavoitteessa esimerkiksi merenpinta voi kohota jopa puoli metriä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tavoite edellyttää maailman hiilipäästöjen supistumista 4,9 prosentin vuosivauhdilla.
Hiilipäästöihin vaikuttaa kolme merkittävää tekijää: väestönkasvu, tulojen kasvu per henki ja teknologisen tehokkuuden paraneminen yhden tulodollarin tuottamisessa. Parempi teknologia auttaa päästöjen vähentämisessä, mutta absoluuttista vähenemistä tapahtuu vain jos väestönkasvu ja tulojen kasvu ovat riittävän matalalla tasolla.
Professori Tim Jacksonin brittiläiselle Sustainable Development Commssionille laatiman raportin Prosperity without growth? mukaan tuotannon hiili-intensiivisyys on parantunut 0,7 prosentilla vuodessa vuodesta 1990 lähtien. Tämä tarkoittaa sitä, että saman tuotannon aikaansaaminen synnyttää joka vuosi 0,7 prosenttia vähemmän hiilipäästöjä kuin vuotta aiemmin. Toisaalta maapallon väestö on kasvanut 1,3 prosenttia vuodessa ja tulot per henki reaalisesti 1,4 prosenttia vuodessa kyseisellä aikavälillä. Siten hiilipäästöt ovat kasvaneet 2 prosentin vuosivauhtia.
YK ennustaa maapallon väestön kasvavan todennäköisimmin 0,7 prosentin vuosivauhtia vuoteen 2050 asti, jolloin maailmassa olisi vajaa 9 miljardia ihmistä. Jotta IPCC:n 4,9 prosentin päästöjen vähennystavoitteeseen päästäisiin 1,4 prosentin talouskasvulla, teknologisen tehokkuuden pitäisi parantua 7 prosentin vuosivauhdilla eli kymmenkertaisella vauhdilla nykyiseen verrattuna.
Tavoite vaikuttaa aika epärealistiselta. On selvää, että se on mahdoton ilman todella radikaaleja, koko maapallon kattavia mullistuksia teknologia- ja investointipolitiikassa. Esimerkiksi kaikki talouslaman nujertamiseen tähtäävä elvytys pitäisi kohdentaa pelkästään tuotannon hiili-intensiivisyyden parantamiseen.
Globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tilanne on vielä huolestuttavampi. Jotta maapallon väestö saavuttaisi EU:n elintason siten että kehittyneet maat voisivat samalla ylläpitää kahden prosentin vuotuista kasvua, jokainen dollari pitäisi vuonna 2050 tuottaa 130 kertaa pienemmillä päästöillä kuin nyt. Tehostumisen pitäisi myös jatkua hamaan tulevaisuuteen.
Nykytiedon valossa ainoa realistinen keino päästä IPCC:n tavoitteeseen on kääntää maapallon talouskasvu per henki ja/tai väestönkasvu laskuun. Väestönkasvun hillintä ja globaali oikeudenmukaisuus edellyttävät talouskasvua kehittyvissä maissa. Kehittyneissä maissa tarvitaan siis reipasta taloustaantumaa jatkossakin. Järkivihreys, joka lähtee siitä että kehittyneiden maiden talouskasvuun ei pidä puuttua, vaikuttaa yhtä järkevältä kuin pään pistäminen pensaaseen.
Kapitalistista tuotantojärjestelmää ohjaa kasvupakko: jos kasvu pysähtyy, yhteiskunnat ajautuvat kriisiin. Järkivihreät ovat ehkä sittenkin päämäärärationaalisia, mutta päämäärä ei ole ympäristön vaan kapitalismin pelastaminen myös sen historiallisilla ydinalueilla. Johtoajatuksena on säilyttää varallisuutta kasaava kapitalistinen talousjärjestelmä niin pitkään ja niin laajoilla alueilla kuin se suinkin on mahdollista.
Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin tutkimusjohtaja.