Professori Ilkka Ruostetsaari pitää hätiköitynä valtion omistajaohjauksesta vastaavan puolustusministeri Jyri Häkämiehen ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen kantaa, että valtioenemmistöisten yrityksen ei pitäisi tukea rahallisesti puolueita. Myös oikeusministeri Tuija Brax on ollut sitä mieltä, että valtionyhtiöiden vaalirahahanat olisi tukittava.
Ruostetsaaren mukaan poliitikoilla tuli liian kova kiire tuen kieltämiseen. Se muistuttaa paniikkireaktiota.
– Kielteinen kanta tuli vähän niin kuin automaattireaktiona, että ilman muuta valtionyhtiöt eivät saa jakaa rahaa puolueille.
– Keskustelu meni nopeasti kieltämiseksi. Ilmapiiri on vähän säikky. Asiaa pitäisi vielä vakavasti pohtia.
Ruostetsaari sanoo, että kun valtionyhtiöiltä odotetaan muutenkin samanlaista toimintaa kuin muilta yhtiöiltä, niin miksi tässä asiassa niille pitää laatia omat säännöt.
– Tämä on kysymys, joka liittyy omistajaohjaukseen yleisemminkin. Voidaanko valtionyhtiöille kehitellä erilaisia pelisääntöjä eri asioiden suhteen, kun niitä kuitenkin pyritään käsittelemään markkinataloudessa toimivina yhtiöinä.
Kun ministereiden ajama kielto koskisi vain valtio-omisteisia yrityksiä – joiden valvonta on muita avoimempaa – niin yksityissektorin yritykset voisivat nykyisen lainsäädännön puitteissa jatkaa omaa poliittista tukeaan siitä kertomatta.
Ruostetsaari maistelee puoluelainsäädännön säädöstä, jossa sanotaan, että valtio-omistuksessa olevien yhtiöiden ja yhteisöjen pitäisi harjoittaa tasapuolisuutta ja pidättyväisyyttä puolueille suunnatussa rahanjaossa.
– Valtion yhtiöissä on perusteet edellyttää tasapuolisuutta.
Jotkut ovat esittäneet kiellon perusteeksi myös se, että valtio-omisteisissa yhtiöissä on poliitikoita mukana hallinnossa. Taustalla on pelko, että poliitikot jakavat tukirahoja toisilleen.
Poliitikkojen keskinäiselle tuelle yrityksissä Ruostetsaari hymähtää.
– Se on ohut argumentti. Poliitikot istuvat hallintoneuvostoissa eivätkä hallintoneuvostot päätä tällaisesta suhdetoiminnasta ja rahanjaosta.
Eräissä valtionyhtiöissä, kuten Fortumissa, Neste Oilissa ja Finnairissa, valtiolla on strateginen intressi.
– Niitäkään ei voida enää käyttää yhteiskuntapolitiikan välineenä, esimeriksi energiapolitiikan välineenä, kun ne ovat pörssiyhtiöitä. On jotenkin epäloogista asettaa erilaiset pelisäännöt valtionyhtiöille tässä tukiasiassa.