Keijo Mäkelä

Tietoteknologian ansiosta ihmisten kanssakäyminen on lisääntynyt ja piiri laajentunut. Merkitys on sosiaalinen. Viestintä verkoissa ei ole sisällöltään ihmeellisempää tai laadullisesti ylevämpää kuin teollisessa yhteiskunnassa. Televisio suoltaa toinen toistaan tyhmempiä sarjoja ja väkivaltaohjelmia. Suurta harppausta ei ole saatu aikaan 50 vuodessa. Oletuksen siirtymisestä tietoyhteiskuntaan voi kyseenalaistaa.

Nykyiselle yhteiskunnalle oikea nimi on verkostoyhteiskunta. Tuotanto jäsentyy verkostoina eli klustereina. Monet tuotantoverkostot ovat maailmanlaajuisia. Näiden verkostojen syntyminen ja olemassaolo perustuu tietoteknologiaan.

Verkostoissa oleellisinta on rakenteen sijaan liike, logistiikka. Tuotanto liikkuu nopeasti alihankintaan. Merkittävä määrä tuotantoa on siirtynyt viime vuosina Aasiaan. Voidaan puhua tuotannon logistiikasta, jolloin myös työ siirtyy. Työmatkat voivat olla pitkiä ja työtä tehdään yli rajojen. Ihmisten liikkuminen tarkoittaa työn ja samalla osaamisen logistiikkaa. Pätkätöiden ja muiden joustotöiden lisääntyminen on seuraamus työn logistisesta olemuksesta.

Koulujärjestelmä tulee rakentaa osaamisen logistiikan näkökulmasta, joka korvaa nykyisen jäykän oppilaitoskeskeisen putkimallin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen ulottamisen useimpiin koulutusmuotoihin. Oikea osaaminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Tässä on jo häivähdys tietoyhteiskuntaa.

Logistiikassa jokin liikkuu siis oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kääntäen suuret kustannukset syntyvät siitä, että se jokin, tietty tavara, ihminen tai osaaminen on väärässä paikassa tiettyyn aikaan. Jo 80-luvun alussa puhuttiin JOT-tuotannosta (just on time) eli juuri oikeaan aikaan.

ILMOITUS

Kirjoitin vuonna 1994 kolumnin otsikolla ”Verkostotyöt jakoon”. Viiteentoista vuoteen etätyö ei ole merkittävästi lisääntynyt. Kaikkeen tuotantoon eikä kaikille etätyö sovi. Etätyön kielteisyyttä on perusteltu työntekijän kontrollin vähäisyydellä. Etätyöntekijän aikaansaannokset ne vasta pystyykin kontrolloimaan. Kaikki työ ja saamattomuus tulevat näkyviksi. Harvoja esimerkkejä työn siirtymisestä verkkoon ovat sähköiset hallintopalvelut kuten verotus.

Verkostoyhteiskunta ei ole ongelmaton, mikä näkyy myös maailmanlaajuisessa lamassa. Kun tuotantoverkosto on viritetty eli optimoitu äärimmilleen. Yhden lenkin pettäminen voi vahingoittaa nopeasti koko verkostoa.

Verkostotuotannon peruspulmia ovat turvattomuus ja suuret riskit. Tarvittavia ennakointiin perustuvia turvarakenteita ei ole luotu. Paikkakunnille mennään hätääntyneinä vasta, kun sellu- tai elektroniikkatehdas on lopetettu. Ennakoivia toimenpiteitä ei osata tehdä, koska tuotannon logiikkaa ei ymmärretä.

Ymmärrettävästi työntekijät eivät ole erityisen innostuneita verkostomalleista. Verkostoyhteiskunta on kuitenkin tässä ja nyt. Paluuta vanhaan ei ongelmista huolimatta ole.

Kirjoittajalla on pitkäaikainen kokemus työelämän muutosten ja osaamistarpeiden ennakoinnista eri organisaatioissa.