Kansainvälisten suhteiden tutkija Burkhard Auffermann:
Suomalais-ruotsalainen rauhanturvaajien osasto tulitti paikallisia kapinallisia Afganistanissa lauantai-iltana. Laukaustenvaihdon aloittaneista kapinallisista kuoli kolme.
Tiettävästi suomalaiset joukot ovat surmanneet ihmisiä viimeksi vuonna 1945 Lapin sodassa.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak väitti jo ennen välikohtausta viime perjantain Helsingin Sanomissa, että Suomi on ajautunut Afganistanin sodan osapuoleksi. Ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) ja puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) kiiruhtivat kiistämään väitteen (HS 25.7.).
Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa kansainvälisiä suhteita tutkiva Burkhard Auffermann on Salonius-Pasternakin kanssa samaa mieltä.
– Se, mikä alkoi monta vuotta sitten terrorisminvastaisena operaationa YK:n mandaatilla, on nykyään ihan täydellisesti sotaa, hän toteaa.
– Mandaatille olisi pitänyt antaa määräaika, ja se olisi jo aikaa sitten umpeutunut.
Konflikti uhkaa
laajeta Pakistaniin
Naton johtama ISAF-rauhanturvaoperaatio on Auffermannin mukaan Afganistanissa puolustamassa lännen nukkehallituksen etuja, ei niinkään Afganistanin kansaa.
Hänen mielestään länsimaat – Suomi mukaan luettuna – ovat osaltaan vastuussa siitä, että Afganistan on ajautunut kaaokseen ja konflikti uhkaa laajeta Pakistaniin.
Pakistanissa käytiin keväällä ja kesällä rajuja taisteluita talibanien ja maan hallituksen joukkojen välillä. Maa on vain osittain keskushallinnon alaisuudessa. Varsinkin Afganistanin rajan läheisyydessä alueellisten taliban-päälliköiden valta on vahva.
Sotatoimien leviäminen on vaarallista siksikin, että Pakistan on ydinasevaltio. Jos ristiriidat Intian kanssa pääsevät leimahtamaan liekkeihin, voivat seuraukset olla hyvin tuhoisat.
– Ydinase ei saa missään tapauksessa joutua talibanien käsiin, Auffermann sanoo.
”Länsi joutuu
perääntymään”
Asein ei Afganistanin tilanteeseen tulla koskaan tulla löytämään ratkaisua. Auffermann muistuttaa, että Afganistan on historiallisesti osoittautunut valtioksi, jossa perinteisellä sodankäynnillä ei saavuteta mitään. Niin brittiläinen siirtomaaimperiumi kuin Neuvostoliitto ovat joutuneet tunnustamaan tappionsa.
– Länsi joutuu joka tapauksessa peräytymään muutaman vuoden kuluessa, Auffermann ennustaa.
Auffermann vaatii poliittista aloitetta, että konfliktiin etsittäisiin rauhanomainen ratkaisu YK-tasolla. Hän ihmettelee, mikseivät esimerkiksi rauhanaktivisteina tunnetuiksi tulleet tasavallan presidentti Tarja Halonen ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) nosta asiaa kansainväliseen keskusteluun.
”Suomi pois
Afganistanista”
Myös Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki katsoo, että Suomi on osallisena Afganistanin sisällissodassa.
– On omituista, jos väitetään, ettei Suomi ole sodassa. Mitä se sitten on, jos ammuskellaan ja joudutaan tulitaisteluihin?
Arhinmäen mukaan lauantainen taistelu oli kuitenkin ainoastaan osoitus siitä, mikä tilanne maassa on. Sodassa Suomi on ollut jo pitkään ennen välikohtaustakin.
Suomi lähti ISAF-operaatioon mukaan vuonna 2002. Vasemmistoliittokin oli tuolloin mukana hyväksymässä päätöstä.
– Silloin näytti siltä, että ollaan todella lähdössä turvaamaan rauhaa, mutta luonne on sittemmin muuttunut. Yhdysvaltain ilmapommitukset ja valtavat määrät kuolleita siviilejä osoittavat sen, Arhinmäki sanoo.
Arhinmäen mielestä Suomen osanotto nykyiseen ISAF-operaatioon on osaltaan legitimoimassa sotatoimia, ylläpitämässä korruptoitunutta hallintoa ja tukemassa sotarikollisia. Hänen mielestään Suomen pitäisi vetää joukkonsa pois.
Asiasta ei kuitenkaan ole juuri käyty keskustelua.
– Suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on aikamoista konsensushakuisuutta. Lisäksi kaikki olivat vuonna 2002 antamassa siunauksensa sille, että Afganistaniin lähdetään. Suomalaisessa politiikassa on ehkä keskimääräistä vaikeampaa myöntää, että on tehty virhearviointeja, Arhinmäki kritisoi.