Kerran oli sellainen keikka, ettei yleisö pitänyt.
Kuukumina oli tilattu soittamaan häihin eikä kaikki mitä ilmeisimmin ollut kunnossa.
– Ilmassa oli selkeästi jännitteitä: lapsia edellisestä avioliitosta ja näin. Se ei ollut meidän aiheuttamaa, mutta me oltiin kai se syntipukki ja lopullinen niitti, Vili Rantanen kertoo. Janina Lehto hihittää vieressä, kun muistaa tarinan.
Yleisö ei lähtenyt ollenkaan mukaan bändin soittoon, joten oli järjestettävä soiton ajaksi jotakin viihdykettä edes itselle. Viulisti-kitaristi Mikko Rajala intoutui pomppimaan paljasjaloin ripaskaa ympäri lattiaa.
Silloin takarivissä istunut isoisä nousi ylös ja julisti: ”Nyt riittää!”
– Mutta silloinkin morsiuspari tuli kiittelemään vuolaasti keikan jälkeen, Lehto muistuttaa.
Kuukumina on tullut tunnetuksi yhtyeenä, joka suorastaan pakottaa tanssimaan afrokuubalaisilla rytmeillään.
Tärkeintä heille on aina ollut live-esiintyminen. Siksi kymmenvuotiaan bändin ensimmäinen täyspitkä levykin julkaistiin vasta tänä keväänä, kun omia kappaleita oli kirjoitettu tarpeeksi.
Kirjava
sekoitus
Kuukuminan laulaja, kitaristi ja pääasiallinen lauluntekijä Vili Rantanen ja hänen veljensä, perkussionisti Tero Rantanen ovat soittaneet kuubalaista son-musiikkia jo pikkunaperoina.
Veljesten isä Heikki Lajunen oli nimittäin vuonna 1982 mukana perustamassa Suomen ensimmäistä kuubalaiseen son-musiikkiin erikoistunutta yhtyettä Septeto Sonia, ja pojat vierailivat silloin tällöin lavalla claveja nakuttamassa.
Pitkästä kuubalaisen musiikin taustasta huolimatta Kuukuminan musiikkia ei ole yritetty puhdistaa mahdollisimman oikeaoppiseksi soniksi.
Bändin jäsenten historiasta ja nykyhetkestä löytyy monenmoista musiikkia: jazzia, bluesia ja elektronista dubia.
Intialaisiakin vivahteita soitossa saattaa silloin tällöin kuulua, huilisti Janina Lehto kertoo.
– Sun faijallahan on myös progetausta. Sulle on tullut Kuuba ja proge äidinmaidossa. Se on aika kova yhdistelmä, Lehto sanoo Rantaselle.
Kelpaa
kuubalaisillekin
Sekoitus tuntui kelpaavan myös kuubalaisille itselleen, kun Kuukumina vieraili maassa vuoden vaihteessa.
– Ekoilla keikoilla Santiago de Cubassa ihmiset vaan olla möllötti paikoillaan. Me ihmeteltiin, että tykkääkö ne vai ei, Rantanen kertoo.
Kysymys oli kuitenkin siitä, että yleisö tahtoi kuunnella, mistä on kysymys.
– Meidän musiikki on kuitenkin ihan erilaista verrattuna siihen, mitä siellä yleensä on kuultu. Meillä on omat sovitukset ja omat biisit, ja erilaiset taustat kuuluu. Kyllähän sen jo espanjan ääntämisestä kuulee, ettei olla alkuperäisiä, mutta se on vaan hyvä, Lehto pohtii.
Musiikki
musiikkina
Love Recordsin kulta-aikana 1970-luvulla kuubalainen musiikki oli Suomessa varsin suosittua eikä varmaankaan vähiten vasemmistokytkösten vuoksi. Rantasen ja Lehdon mukaan poliittinen leima on nyttemmin kulunut pois.
– Musa on enemmän sydämen asia. En lähtisi politiikkaa tähän sotkemaan, Rantanen sanoo.
Kuukumina on varsinkin alkutaipaleellaan soittanut paljon esimerkiksi Vasemmistonuorten järjestämissä tilaisuuksissa ja viikon päästä lauantaina bändillä on keikka Työväen musiikkitapahtumassa Valkeakosken Kirjaslammen tanssilavalla.
Poliittisesti Kuukumina ei kuitenkaan tahdo profiloitua suuntaan tai toiseen.
– Kyllä mä lähden heti keikalle, jos kokoomuksesta Stubb soittaa ja pyytää, Lehto huudahtaa.