Jarkko Mänttäri

Säälittävän näköinen kyltti tien varressa Sysmän kirkonkylän kupeella kertoo Päijänteen maisematien alkamisesta. Kyltin kunto harhauttaa, sillä Luhangan kautta yli Päijänteen Korpilahdelle vievä tie tarjoaa oikeasti huikean kauniita maisemia.

Lahdesta pohjoiseen kohti Jyväskylää autoilevat heittävät joskus rahalla, valitako länsipuolta johtava vanha nelostie vai itäpuolelle siirretty ja parhaillaan perusparannuksen kohteena uusi nelostie.

Ristiriidan voi myös panna melkein puoliksi. Päijännettä pitkin ei autolla sentään pääse, mutta aivan Päijänteen rantoja hipoen on itäpuolelta mahdollisuus valita valtaväyliä huomattavasti kauniimpi maantie, joka johtaa Vääksystä Pulkkilanharjun kautta Sysmään, sieltä Luhankaan ja edelleen Kärkistensalmen kautta länsipuolelle Päijännettä Jyväskylän Korpilahdelle.

Vaihtoehtoista reittiä on vaihtelevasti kutsuttu joko rantatieksi tai saaristotieksi.

Sopivampi nimitys, Päijänteen maisematie, on ollut käytössä vain Sysmän ja Luhangan välillä, mutta senkin vain lyhyen aikaa.

Mutta mikä oikein on tämä EMOTR-rahoituksella kunnostettu Päijänteen maisematie? Sysmän kunnan tieasioista nykyisin vastaava toimistorakennusmestari Matti Kurvinen on sen verran uusi mies talossa, että hanke on hänelle vähän epäselvä.

ILMOITUS

– Se oli jokin EU-rahoitteinen hanke, ja niin kuin sen kyltin kunnostakin näkee, se on ollut joskus 2000-luvun alussa. Silloin aukaistiin rantamaisemat näkyviin poistamalla puustoa, risukkoa ja ryteikköä niin, että järvi tuli näkyviin.

Kurvinen ei ole aivan varma, kenen hoidossa projekti tarkkaan ottaen oli.

– Sysmän kunta ei ollut hankkeen vetäjä. Siinä olivat minun mielestäni metsänhoitoyhdistykset, jotka saivat jotain EU-rahaa. Olen sitä vähän kautta rantain kysellyt, onko kyltillä vielä joku vastuutaho, vai uskaltaisiko sen jo ottaa sieltä pois, kun se on sen näköinen. Sehän on niin, että rikkaruohon kitkeminen naapurin puolelta on kielletty.

Sittenkin Sysmän
kunnan projekti

Rakennusmestari Kurvinen osaa kuitenkin nimetä henkilön, jonka pitäisi tietää tarkemmin maisematiestä.

Nykyään pääkaupunkiseudulla asuva Leena Juurikkala-Ketola kertoo olleensa hankkeessa mukana alihankkijan palveluksessa metsäneuvojana. Hänkin muisteli projektin saaneen jotain EU-rahaa, mutta alkaneen jo 90-luvun puolella.

Kyltin mukaan EU-raha oli tullut Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta (EMOTR). Tästä rahastosta myönnettiin tukea maaseudun kehittämiseen. Juurikkala-Ketolan mukaan kyse oli sittenkin Sysmän kunnan vetämästä hankkeesta.

– Häme-Uusimaan metsäkeskus teki alihankintana suunnitelman. Minä keräsin maastotiedot, sekä historiatietoa paikallisilta asukkailta. Näin kartoitettiin tien historiallisesti tai maisemallisesti tärkeitä kohteita. Senaikainen Sysmän metsänhoitoyhdistys, nykyinen Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistys, teki käytännön työt ja lisäksi maiseman avartamistöissä oli mukana paikallisia maanomistajiakin

Kunnostustöitä tehtiin Sysmän kirkonkylän laidasta Luhangan rajalle asti.

– Tarkoituksena oli se, että kun satunnainen matkailija tulee sinne, hän tosiaan myös näkee ainakin häivähdyksen niistä järvistä, joista me olemme niin ylpeitä. Toisaalta siellä on mahdollista kokea hyvin kauniita maatalouteen ja maalla-asumiseen liittyviä rakenteita.

Tuhannet järvet
raivattava esiin

Vielä vuosien jälkeenkin Juurikkala-Ketola on tyytyväinen maisematien kunnostustyöhön.

– Tänä keväänä ajoin mieheni kanssa siitä läpi Jyväskylästä tullessamme ja olin ilahtunut, että se vieläkin näytti niin hyväkuntoiselta. Tieltä oli edelleenkin näkyvissä ne asiat, jotka oli tarkoitettukin nähtäväksi Se on erittäin arvokas kohde.

Juurikka-Ketolan mielestä maisematietä ei ole osattu käyttää kunnolla hyödyksi matkailumarkkinoinnissa.

– Reitti on Korpilahdelle asti yhtä upeaa, joskin sielläkin on joitakin kunnostettavia paikkoja. Joidenkin vuosien perästä kunnostustyötä pitää tehdä koko matkalla, sillä puut ja puskat kasvavat ja alkavat taas peittää maisemaa.

Päijänteen maisematiestä olisi Juurikkala-Ketolan mukaan opiksi otettavaksi muuallakin.

– Meillä on se tilanne, että me puhumme paljon tuhansista järvistä ja lammista mutta vaikka ajat kuinka pieniäkin teitä, niin kuitenkaan ne järvet eivät ole pusikoiden takaa näkyvissä. Sen vuoksi ne maisemat pitää avata ja se pitää tehdä säännöllisesti.