Viikon kysymys

Työmatkapyöräily on yleistynyt Suomessa hitaasti verrattuna Ruotsiin ja Tanskaan, Hollannista puhumattakaan.

Kuinka paljon työmatkoja tehdään pyörällä, Helsingin Polkupyöräilijät ry:n puheenjohtaja Petri Sipilä?

– Valtakunnallisesta tietoa ei ole, mutta Helsingissä asetettiin 1990-luvun alussa tavoitteeksi kaksinkertaistaa työmatkapyöräily suhteessa muihin kulkuneuvoihin kymmenessä vuodessa. Osuus nousi vain vähän siitä kahdeksasta prosentista. Nyt valtio haluaa kasvattaa pyöräilyä ilmastomuutoksen takia.

Miten pyöräilyä voitaisiin lisätä?

– Kehittämällä infrastruktuuria ja liikennekulttuuria. Suunnitellaan liikennettä siten, että pyöräily on mahdollista ja turvallista. Viimeiset 20–30 vuotta on rakennettu kevyen liikenteen väyliä ja on suositeltu kypärän käyttöä. Se ei riitä.

Auttaisivatko pyörätiet?

ILMOITUS

– Pyöräteitä ei voi rakentaa joka paikkaan. Niitä on yhdistetty liian kanssa jalkakäytäville. Pyöräily pitää nähdä omanlaisena liikkumismuotona, sillä pyöräilijä ei ole jalankulkija. Pyöräilijöiden poissaolo autoilijoiden teiltä luo virheellistä turvallisuusajattelua. Risteyksissä ne kohtaavat joka tapauksessa. Autosta on joskus hyvin vaikea nähdä kevyenliikenteen väylältä tulevaa pyöräilijää. Siinä syntyy kolareita.

Missä pyöräilijän on turvallisinta liikkua?

– Pyöräkaistoilla autoliikenteen seassa. Se rauhoittaa autoliikennettä, ja kaupungeissa nopeuksia on muutenkin rajoitettu. Tietysti maanteillä ja muilla isoilla liikenneväylillä tarvitaan kunnolliset pyörätiet.

Antavatko autoilijat tilaa pyöräilijöille?

– Valitettavasti eivät kaikki. Suomessa pitäisi kehittää liikennekulttuuria. Hollannissa, Tanskassa, Saksassa ja Ruotsissa kulttuuri on erilainen. Meillä joka viides kuljettaja ei tunnu tietävän, että autoilijan kuuluu väistää pyöräilijää tultaessa ulos kiertoympyrästä. Tässä voi olla kehittämistä myös poliisivalvonnassa.

Minkälaisiin onnettomuuksiin pyöräilijät joutuvat?

– Ylivoimaisesti useimmiten kyse on kaatumisista tai tieltä suistumisista. Vaarallisimpia ovat autojen kanssa tapahtuneet törmäykset. Toisaalta niissä on kyse pyöräilijän varomattomuudesta, mutta yhtä lailla hyvin yleisiä ovat onnettomuudet, joissa auto kääntyy risteyksessä tai kärkikolmion takaa tai pihalta pyöräilijän päälle. Autoilijalla on näissä tilanteissa väistämisvelvollisuus.

Kuinka vaarallista pyöräily on?

– Kuolemantapauksia sattuu noin 20 vuodessa, parikymmentä vuotta sitten vielä nelisenkymmentä vuosittain. Laajempien tutkimusten mukaan pyöräilyn terveysedut ovat kuitenkin yksilölle kaikkia haittoja suuremmat. Päivittäinen puolen tunnin työmatka pudottaa muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä. Pyöräily on myös positiivinen elämys.