KAIKEN SE KESTÄÄ (Pour Elle, Ranska 2008). Ohjaus: Fred Cavaye. Käsikirjoitus: Cavaye ja Guillaume Lemans. Kuvaus: Alain Duplantier. Musiikki: Klaus Badelt. Pääosissa: Vincent Lindon, Diane Kruger.

Vai kestääkö, nimittäin se avioliitto?

Asiasta otetaan selvää ranskalaisfilmissä, jonka alkuperäinen nimi on ytimeltään iskelmällisen intohimoinen tyyliin ”sinun silmiesi tähden”: Pour Elle. Se on rikosjännäri ja perhedraama ja korostetusti hyvien intensiivisten kohtausten elokuva.

Tapahtumiin on leikattu emotionaalisesti tehokas draivi, jolla yllätyksellisiä siirtoja sisältävä tarina kiitää jäntevästi ja viihdyttävästi kalkkiviivoille saakka.

Samalla voi kysyä, pystyykö muutamilla viimeisillä pienillä kohtauksilla pilaamaan jokseenkin kaiken, mitä aiemmin on nähty.

ILMOITUS

Periaatteessa pystyy, mutta mielestäni ranskalaisfilmi välttää moisen giljotiini-kuoleman. Käsikirjoituksen virheliike yliampuvuuden suuntaan tapahtuu jo melko varhaisessa vaiheessa.

Ranskalaisfilkka on iskevästi kerrottu ja viihdyttävä, monia hyviä hetkiä sisältävä ja kirjaimellisesti kaksikasvoinen elokuva.

Kaiken se kestää tarjoaa tiukimmat alkuminuutit, mitä olen vuosiin leffoissa kokenut.

Ensin on yöllinen katu, kuvan ulkopuolelta kuuluu pahaenteisen valittavia ääniä, tapahtuu raju kiihdytys autolla, kuvaan ilmestyy kuljettajan verinen käsi.

Sitten tapahtuu leikkaus noin nelikymppiseen päähenkilökaksikkoon. Parin aviosuhteessa vaikuttaa olevan keskivertoa enemmän seksuaalista kiihkoa.

Pian seuraava kotiolojen kuvaus lapsenvahteineen jäsentää juonikuviota yhä arkisemmaksi. Tavallisen oloinen perheidylli murskaantuu pian tapahtuvan ovikellon soiton myötä. Tästä tarina oikeastaan vasta alkaa. Lajityypillisesti elokuva saa jatkossa myös vankila- ja pakofilmin aineksia. Sen tarkemmin ei juonikuviota kannata etukäteen tuntea.

Vincent Lindon on hyvä miespäähenkilönä, jonka olemuksessa on sopivasti liikkuma-alaa yhdistää tavisopettajan ja kovanaaman profiilit. Sitä rooli nimenomaan edellyttää. Diane Kruger hoitaa myös hyvin naispäähenkilön romahduksen.

Ranskalaisfilmi antaa ylipäänsä tehokkaan muistutuksen aiheesta ”arki ja siinä iskevän väkivallan arvaamattomuus”.