Eurovasemmisto koolla Ruotsissa
Euroopan vasemmisto ei menestynyt odotetusti kesäkuun alussa pidetyissä europarlamenttivaaleissa. Tulos näkyy selvästi myös uusien parlamenttiryhmien voimasuhteissa.
Vasemmiston GUE/NGL-ryhmän jäsenmäärä on tämän hetken tietojen mukaan 35, mikä on kaukana odotetusta, lähes 50 jäsenen ryhmästä. Vastaavasti parlamentin vihreiden ryhmä, jonka piti jäädä vasemmistoa pienemmäksi, on nyt 55-jäseninen, kun Ruotsin piraattipuolueen kaksi meppiä päätti liittyä siihen alun perin harkitsemansa vasemmistoryhmän sijasta.
Penkin
alle
Kokoukseen osallistuneiden unionin jäsenmaiden vasemmistopuolueista vaalit menivät (ainakin ennakko-odotuksiin nähden) enemmän tai vähemmän penkin alle Vasemmistoliiton ohella myös ruotsalaisilta, Hollannin Sosialistiselta puolueelta (SP) ja Saksan Die Linkeltä. Kyproksen AKEL-puolue menestyi vaaleissa suurin piirtein odotetusti.
Tanskan Sosialistinen kansanpuolue (SF) pärjäsi varsin hyvin, mutta sen kaksi edustajaa menevät parlamentissa vihreiden ryhmään. Toinen tanskalainen puna-vihreä vasemmistopuolue säilytti yhden paikkansa ja pysyy GUE/NGL:n jäsenenä.
Muiden puolueiden selitykset siitä, miksi vaaleissa ei menestytty, muistuttavat hyvin paljon Vasemmistoliiton arvioita.
Eurovaalit tuntuvat olevan vasemmistopuolueille ja niiden kannattajille hankala asia: Eurooppa-kriittisten puolueiden on vaikea saada kannatusta myönteisemmille näkemyksille unionin kehittämisestä, ja kaikissa kielteisissä teemoissa vasemmistopuolueiden ääni jää heikommaksi kuin vaaleissa menestyneiden populististen oikeistopuolueiden iskulauseisiin kiteytetty unionivastaisuus.
Äärioikeiston nousu
huolestuttaa
Vasemmiston tilan ja tilanteen ohella kokouksen osanottajat näkivätkin hyvin huolestuttavana eurovaaleissa vahvistuneen kansallismielisen äärioikeiston nousun. Näyttää käyneen niin, että eräät äänestäjät purkivat uusliberalismin ja oikeistohallituksen aiheuttaman talouslaman tuottaa tuskaa ja suuttumustaan populistipuolueille annettuihin ääniin tai sitten eivät äänestäneet lainkaan.
Vasemmiston viesti siitä, että lama on kapitalismin ja porvarihallituksen aikaansaannosta ja että se voidaan torjua vain antamalla äänet vasemmistolle, ei yksinkertaisesti mennyt perille.
Kovinta itseruoskintaa Syningen kokouksessa harjoitti isäntämaan Ruotsin Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Lars Ohly. Hän sanoi happamesti, että puolueen pääviesteistä mikään ei näyttänyt koskettaneen äänestäjiä, ja niinpä puolueen äänimäärä jäi puoleen edellisten eurovaalien vastaavasta.
Saksan Die Linke -puolueen puheenjohtaja Lothar Bisky katsoi niin ikään, että puolueen saama kahdeksan mepin tulos oli odotuksiin nähden liian vähän, mutta toisaalta se merkitsi, että Die Linkestä tuli selkeästi GUE/NGL-ryhmän suurin kansallinen ryhmä. Bisky valittiinkin viime viikolla GUE/NGL-ryhmän uudeksi johtajaksi.
Saksassa järjestetään heti alkusyksystä parlamenttivaalit ja Linken todellinen kannatus mitataan näissä vaaleissa. Puolueella on vaalien jälkeen myös edessään organisaation tiivistämisprosessi, jossa puolueen kahdesta eri osasesta koostuvaa porukkaa hitsataan yhteen.
Vaalityössä
paljon puutteita
Viestien perillemeno-ongelman ohella puolueet näkivät monenlaisia puutteita ja epäonnistumisia itse vaalityössä. Vaalityötä ei vain tehty riittävästi, totesi Hollannin SP:n puoluesihteeri Hans Heiningen.
Toisaalta hollantilaiset varoittivat muita puolueita ja erityisesti meitä ja ruotsalaisia ylireagoimasta eurovaalien tulokseen, koska kyseessä ovat kuitenkin muihin vaaleihin nähden poikkeukselliset vaalit. Tätä käsitystä vahvistavat vaalien jälkeen eräistä maista, myös Suomesta, saadut gallup-kannatuslukemat, jotka viittaavat siihen, että huonosta eurovaalituloksesta huolimatta vasemmistopuolueet ovat suurin piirtein samalla poliittisella kannatustasolla kuin puoli vuotta tai vuosi ennen eurovaaleja.
Norjassa ja Islannissa
menee paremmin
Oman mielenkiintoisen vertailukohteen vasemmiston kannatuksesta muodostavat EU:n ulkopuoliset maat, joiden vasemmistopuolueita oli Syningen kokouksessa mukana kaksi, norjalaiset ja islantilaiset. Kummankin Pohjoismaan vasemmistopuolueet osallistuvat omissa maissaan hallitusvastuuseen; kummankin puolueen puheenjohtajat istuvat demarijohtoisessa hallituksessa ja pitävät hallussaan valtiovarainministerin salkkua.
Islannissa Punavihreän puolueen (VG) kannatus on viime aikoina kasvanut hyvin nopeasti talouskriisin kaatuessa pienen maan päälle ja lienee gallupeissa nyt ainakin 25 prosentin luokkaa. Maassa toteutetaan lähiaikoina kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Äänestyksessä mitataan VG:n EU-poliittista uskottavuutta. Hallituksen sisällä demarit ovat olleet jäsenyydelle myönteisiä ja vasemmisto sitä vastaan.
Norjassa EU-kysymykset eivät ole merkittävästi vaikuttaneet kotimaan politiikkaan, ja siellä syksyllä edessä oleviin eduskuntavaaleihin mennään perinteisemmin teemoin. Talouden ja hyvinvoinnin kysymykset ovat keskeisiä, sillä vallitsevalla talouskriisillä on ollut omat kielteiset vaikutuksensa myös rikkaan Norjan talouteen.
Norjan Sosialistisen vasemmistopuolueen (SV) puheenjohtaja onkin voinut valtiovarainministerinä profiloitua talouden elvyttäjänä ja hyvinvoinnin säilyttäjänä, ja puolueen kannatus tullee tulevissa vaaleissa säilymään nykyisellä noin ydeksän prosentin tasolla. Muiden puolueiden ja erityisesti sosialidemokraattien menestyksestä riippuu, jatkaako Norjan hallitus nykyisellä pohjalla myös syksyn vaalien jälkeen.
Syningenissä kokoontuneet vasemmistopuolueet päättivät järjestää seuraavan yhteisen tapaamisen Saksassa kesällä 2010 ja sitä seuraavan Norjassa vuotta myöhemmin.