Jalo Koskinen haluaa olla siellä, missä ihmiset ovat
Jalo Koskinen huomasi jo nuoruudessaan, että jonkinlainen muiden palvelemiseen liittyvä ammatti on hänelle omiaan. Joitakin vuosia kului kiinteistövälittäjänäkin, mutta sitten tapahtui paluu siihen, missä oli ensi opit saatu: vakuutustoimintaan.
– Mutta ei työssäni koskaan ole ollut kyse vain vakuutuksista, vaan aina ihmisten asioista kokonaisvaltaisemminkin. Ja koska yhtiömme Turva on osa työväenliikettä, kosketuspintaa on ihmisten arkeen monta eri kautta, Koskinen sanoo.
Sitä kosketusta saadaan yhteyksillä työpaikoille ja järjestötoimintaan. Vaikka maailmassa tuntuu olevan trendikästä olla osa jonkinlaista globaalia taloutta, vakuutustoiminnassa pitää Koskisen mukaan elää nyt ja vastakin arjessa, ei osake- ja kvartaalitalouksissa.
Vakuutusyhtiön esimiestehtävissä Jalo Koskinen on ollut vuodesta 1995, mutta jo nuorukaisena Lasse Mäkitalolta saadut neuvot ja esimerkki ovat edelleen tukijalka.
– Lasse opetti, miten mennään ja ollaan kun kyse on vieraiden ihmisten keittiöstä ja kodista. Sain sekä neuvoja että hyvää kokemusta hänen kanssaan, Koskinen muistelee.
Muisteluun on tällä kertaa syynä se, että mies on puolen vuosisadan merkkipaalulla heinäkuun 4. päivänä. Kutsu on käynyt tutuille ja ystäville saapua edellisenä iltapäivänä Länsihoviin Porin Vähäraumalla.
Opiskelua myös
työn ohessa
Nuoruuden oppeja Koskinen on täydentänyt työn parissa, mutta myös opiskelemalla työn ohessa kauppaopistossa ja markkinointi-instituutissa.
– On siinä tullut senkin ymmärtämään, että elämän perusopit kannattaisi hankkia mahdollisimman aikaisin, nuorena. Työn ohella opiskelussa on omat kuvionsa, jotka pitää luoda itse ja sovittaa muuhun elämään.
Vaikka tehtävät vakuutusyhtiössä ovat vuosien myötä laajentuneet ja muuttuneet, oppimista työhön liittyy koko ajan. Nyt Koskinen vastaa Turvan tietyistä tehtävistä ”Hangosta Utsjoelle”.
– Ei meillä ihan joka kunnassa toimintaa ole, mutta lähes kyllä. Viime vuonna olin työmatkoilla 130 päivänä ja kilometrejä tulee mittariin yli 50 000, Koskinen kertoo.
Mutta asian voi sanoa ihan toisinkin. Vakuutusyhtiön järjestö- ja työpaikkasuhteista vastaava on jatkuvasti tekemisissä satojen ihmisten kanssa, vuositasolla tuhansien. Välillisesti hän avittaa koko ajan myös Turvan omien asiamiesten toimintaa.
– Jalkatyötäkin tämä on: meillä on esimerkiksi aluetoimikuntia, joiden jäsenten kautta saa hyvää tietoa siitä, mitä ihmisten arkeen kuuluu, Koskinen kertoo.
Olot eri puolilla maata eroavat toisistaan. Pääkaupunkiseudulla ei enää niinkään mennä koteihin, siellä käytetään tarjouskampanjoita. Mutta maaseudulla toimivat vielä vanhat menetelmät, samoin perinteisillä teollisuuden työpaikoilla.
Kohderyhmä ja
imago hallussa
Keskinäinen vakuutusyhtiö Turva, ”mutkaton vakuutusyhtiö” niin kuin tämä työväenliikkeen omistama yritys itsensä nykyisin määrittelee, täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Toimintaan liittyy paljon perinnettä ja kokemusta, josta siitäkin on jatkuvasti Jalo Koskisen mukaan hyötyä.
– Meidät tunnetaan ja tiedetään. Meidän asemamme suhteessa kilpailijoihinkin on selkeä, koska meillä on oma kohderyhmämme ja selkeä imago niin asiakkaiden kuin muidenkin mielissä, Koskinen korostaa.
Turva ei missään tapauksessa häpeile olemistaan osa työväenliikettä. Samaa voi sanoa perusulvilalaisesta, mutta paljon aikaa sekä Porin toimistossa että pitkin maata viettävästä aluejohtajasta.
– Uskon edelleen siihen, että niin työväenliikkeessä kuin muutenkin ratkaisevaa asioiden hyvään hoitamiseen on järjestö- ja muu verkosto, kanssakäyminen kahden kesken, kokouksissa ja ylipäätään henkilökohtaisella tasolla. Tästä perusasiasta tulee pitää kiinni, Koskinen sanoo.
Vaikka siis myös nykyaikaisia, muun muassa internetissä toimivia palveluja kehitetään, vanhoja hyviä kokemuksia ei saa hukata. Ihmisten kanssa on elettävä arjessa, ei missään virtuaalimaailmassa.
Meri ja aurinko
rauhoittavat
Jalo Koskinen ei koskaan ole muuttanut pois synnyinseudultaan. Vaikka kilometrejä tulee paljon ainakin kolmeen ilmansuuntaan, neljäskin on aina mahdollisuuksien mukaan tähtäimessä. Se on ”länsi” eli matka mökille Reposaaren saaristoon, Putkikarin nokkaan.
– Sinne vene aina suuntaa kun aikaa löytyy ja kun jäätilanne sen sallii. Uskallan sanoa, että paikka on tärkeä aina kun vapaata aikaa on. Ja kun on aikaa, se tarkoittaa ehkä mökin kunnostusta, joskus kalastamistakin, mutta ei välttämättä muuta kuin meren pinnan ja auringon leikin ihailua. Toisin sanoen kyllä sekin ihmistä lataa, kun istuu luonnon äänten keskellä ja katselee kimmeltävää merta, Koskinen sanoo.
Joskus mökillä saattavat tulla työasiatkin mieleen, vaikka eivät paineeksi asti. Mutta rauhassa voi pohtia esimerkiksi sitä, mitä työ ja kaikki siihen liittyvä on ihmiselle antanut:
– Joskushan näitä asioita miettii autonratissakin. Ihmisiltä olen saanut niin paljon erilaisia näkökulmia elämään ja tekemisiin, rikkautta jota ei muulta löydä. On erilaisia maailmankatsomuksia ja tapoja hoitaa asioita.
– Siitä muiden kokemuksesta uskon saaneeni paljon rakennuspuita omaan maailmankatsomukseeni. Ja totta kai on tärkeää, että on löytynyt niin paljon tutuiksi tulleita lähimmäisiä!