”Mustalainen ja vielä punikki”
Jari Stenroth, 44, asuu vaimonsa ja neljän kouluikäisen lapsen kanssa kerrostalossa Sysmän keskustassa. Miehen puheenparresta lipsahtavat pian pohjalaiset sukujuuret.
– Olen syntynyt Ylistarossa ja elänyt kouluvuodet Kauhavalla. Meitä oli kaikkiaan 16 lasta. Isä kuoli kun olin yhdeksän vanha. Meillä oli mullikoita ja hevosia, ne oli pääasiassa semmosia kauppakoneja, mutta kyllä joku menestyikin raveissa.
Sysmäläinen Stenrothista tuli nelisentoista vuotta sitten vähän sattumalta.
– Oli semmoinen elämäntilanne, ettei mulla ollut omaa asuntoa, ja siskolla oli täällä vähän niin kuin semmoinen kakkosasunto. Sanoin systerille, että mää otan sen itelleni, kun mulla ei ole huoneita. Sillä tavalla mä kulkeuduin ihan vahingossa tänne.
Viitisen vuotta Stenroth on elättänyt perhettään pääasiassa romulla.
– Olen sellainen maantiellä kulkeva romumies. Ajelen ympäri 03-aluetta kuorma-autolla, ja haen ihmisiltä tavaroita pois, lähinnä metalliromua. Kun kuorma tulee täyteen, käyn tyhjäämässä sen Stena Metallille Lahteen. Jonkun verran on ollut myös puunajoa. Mulla on kymppipyöräinen Scania, jolla pystyy tukkikuormankin viemään.
Viime talvi oli Stenrothin mukaan romubisneksen kannalta huonoa aikaa.
– Koko talven sai kyllä viedä romua, mutta siitä ei maksettu mitään. Homma oli vähän aikaa pysähdyksissä, mutta nyt taas kauppa käy sen verran, että leivän saa.
Hevoset veressä,
eikä vain harrastus
Onhan hevosmiehen pojalla tietysti pari hevostakin, muutaman kilometrin päässä kotoa tuttavan laitumella.
– Se ei ole mulla harrastus, vaan se on veressä, vähän niin kuin sukuvika. Lasten hevosiahan nämä on, yhdeksänvuotias ruuna Poika-Ero ja nelivuotias lämpöinen, jota me kutsutaan Pirpanaksi.
Pirpana on Stenrothin mukaan jäänyt oikeastaan vain ruunan kaveriksi.
– Kyllä siinä ravihevoseksikin olisi ainesta, mutta se on jäänyt reenaamatta maaston takia, kun se ei kestä ylä- eikä alamäkiä.
Poika-Erolla Stenroth ohjasti itse kolme starttia viime keväänä, mutta jatkossa kilvanajo saa siirtyä ammattimiesten käsiin.
– Mulla on vain amatöörien C-kortti. Minä vähän möhlin niissä lähdöissä. Yhdessä vihjeessä sanottiinkin, että hevonen oli hyvä, mutta kuski saamaton. Se arvostelu oli ihan kohallaan. Jatkossa mulle piisaa, kun itse reenaan ja hoidan hevoset. Sen takia ne ammattimiehet on, että ne laskee kilpaa.
Hevoskauppiaan luonnetta Stenroth ei ole isältään perinyt.
– Mulla on yleensä pitkään sama hevonen. Se kauppapää on jäänyt jonnekin. Se on vähän niin, että minä kiinnyn hevosiin. Romua on helpompi myydä.
Ohjastajasuosikeikseen Stenroth mainitsee Antti Teivaisen ja Jorma Kontion.
– Ne miehet on kärkisijoilla hevosenajossa, mutta on Suomessa paljon muitakin hyviä, niin kuin nämä vähän uudemmat kuskit Akseli Lahtinen ja Mika Forss.
Vasemmistolaisuus
kovempi isku
Viime syksyn kunnallisvaaleissa Jari Stenroth yllätti ja tuli valituksi Sysmän kunnanvaltuustoon Vasemmistoliiton listalta ainoaksi valtuutetuksi. Jo edellisvaaleissa mies oli ollut mukana ja pääsi varasijalle.
– Silloin neljä vuotta sitten jotkut henkilöt sanoi, etten ikänä tule pääsemään kunnanvaltuustoon. Minä näytin niille. Kyllähän sitä moni ihmetteli, että mustalainen meni valtuustoon ja vielä Vasemmistoliiton listalta. Sysmän herroille taisi olla kovempi isku se, että se olin Vasemmistoliiton listalla. Punikin leimanhan siitä sai.
Kunnallinen päätöksenteko on ollut Stenrothille vielä aika uusi, opettelun asia.
– Toistaiseksi se on ollut enemmän kuunteluoppilaana olemista. Alkuun vähän kattelivat pitkään kun astuin sinne kokoussaliin. Olihan se molemmin puolin vähän semmoista tuijottelua.
Jari Stenrothille vasemmistolaisuus on sitä, että pidetään heikommassa asemassa olevien puolia.
– Minä tunnen pienen ihmisen arjen. Itsekin olen joskus joutunut sosiaaliluukulla käymään, ja kuulunut niin sanottuihin vähäosaisiin, Eikä tässä nytkään juuri sen paremmassa asemassa olla. Sen rahan minkä saa, niin leipähän menee. Säästöjä ei kyllä jää.