Mikkel Birkegaard: Libri di Lucan arvoitus.Suomentanut Katriina Huttunen. WSOY 2009, 439 sivua.
Tanskalaisen Mikkel Birkegaardin esikoisteoksen suurin ansio on arvonannossa, jota se nostaa kirjoja kohtaan. Siinä ovat kirjat pääosassa. Siksi se toimii näin.
Teoksessa on kirjallisuuden harrastajilla valta käsissään. Antikvariaateissa aikaansa viettävän bibliofiilisen salaseuran jäsenillä on poikkeuksellisia kykyjä. Siitä se valta syntyy.
Kirjoja lukemalla nämä Lukija-salaseuralaiset tekevät kummia. Heidän lukemisessaan on voimaa, jolla mitään aavistamattomat kuuntelijat saadaan näkemään kirjojen tarinat vaikka salaseuralaisten vääristäminä kuvina. Lukija-salaseuralaiset pystyvät jopa muuttamaan kohteittensa mielipiteitä. Eikä siinä kaikki, dekkarista kun on kysymys: Lukemalla voivat taidon taitajat vaikka murhata toisia ihmisiä.
Hurjaa? Kyllä vain.
Da Vinci -koodin kaltaista fantasiaa? Kyllä vain. Samaa henkeä löytyy. Liikutaan salaliitoista, yliluonnollisista ilmiöistä ja historiallisista mysteereistä kertovien kirjojen teemoissa.
Kyse on siis kirjallisuuden lajista, josta toinen pitää, toinen ennemminkin inhoaa. Minä kuulun jälkimmäisiin. Jotenkin ajan henkeen sopii se. että Libri di Lucan arvoitus -teos on saavuttanut suosiota nopeasti ympäri Eurooppaa ja kirjan filmausoikeuksistakin on kaupat jo tehty.
Kirjan tapahtumien keskiössä on bibliofiilisen salaseuran majapaikka, Kööpenhaminassa sijaitseva Libri di Lucan antikvariaatti.
Kun antikvariaatin omistaja kuolee äkillisesti, joutuu hänen asianajajana toimiva poikansa, kirjan päähenkilö, tekemisiin salaseuran kanssa. Perijästä tulee ensi alkuun vastoin tahtoaan salaseurayhteisön jäsen, ja kun paljastuu, että hänessäpä vasta lukijaominaisuuksia onkin, sen johtaja.
Isän kuoleman aiheuttajaksi alkaa vähitellen varmistua toinen lukijayhteisö, varjojärjestö. Halu selvittää isän kuoleman todellinen syy vie päähenkilön avainhenkilöksi taistelussa tätä varjojärjestöä vastaan. Se tekee hänet myös avainhenkilöksi järjestöjen välille syntyvässä valtataistelussa.
Taistelun ratkaisuvaiheissa vasta valkenee lukijalla mistä tuossa kaikessa kirjojen avulla vaikuttamisessa on kysymys. Aivopesuahan Birkegaard meille kuvaa.