Ruotsalaistulokkaan uran avaus:
Johan Theorin: Yömyrsky. Suomentanut Outi Menna. Tammi 2009, 432 sivua.
Ruotsalainen Johan Theorin sai tänä vuonna pohjoismaiden arvostetuimman rikosromaaneista jaettavan palkinnon, Lasiavaimen. Hänet palkittiin viime vuonna julkaisemastaan teoksesta Yömyrsky, joka ilmestyi tänä keväänä suomeksi.
Yömyrsky on vasta toinen Theorinin romaani, mutta Lasiavain oli jo toinen huomionosoitus hänelle. Ruotsin dekkariakatemia nimesi Yömyrskyn edeltäjän Hämärän hetken vuoden 2007 parhaana esikoisteokseksi.
Theorinin esikoinen on käännetty jo useille kielille ja jotain hänen kykyihinsä kohdistuvasta käsityksistä kertoo se, että ruotsalainen kustantaja osti häneltä saman tien neljän tulevan kirjan julkaisuoikeudet.
Hämärän hetki on ilmeeltään synkkä teos, mutta vielä synkempi on Yömyrsky.
Varsinainen synkkyyden apostoliko siis on palkittu? Vieläpä piinaavan sellaisen?
Syyn synkkyyteen kertoo Theorin kotisivuillaan. Syytä löytyy siitä, että kirjojen tapahtumamiljöö on Öölanti, toinen Ruotsin itärannikon suurista saarista. Tässä ei kuitenkaan ole selitystä riittävästi. Sitä löytyy ennen kaikkea vuodenajoista. Ensimmäinen teos sijoittuu syksyyn, jälkimmäinen talveen. Öölanti on näinä vuodenaikoina ilmastoltaan raakaa seutua.
Theorin kieltäytyy kuitenkin synkkyyden apostolin tittelistä. Hän on päättänyt sijoittaa myös ainakin kaksi seuraavaa tarinaansa Öölantiin. Näiden tarinoiden ajankohdat – kevät ja kesä – takaavat hänestä väistämättä sen, että teosten ilme tulee muuttumaan ainakin vähemmän synkäksi.
Mutta Lasiavain. Se kyllä tuli ansaituksi hyvin tylyn oloisesta kerronnasta. Öölannin talvella raakuuden lisäksi niin arvaamaton luonto käy jo itsessään taustaksi sen oloiselle tarinalle. Kun valmiiksi dramaattiseen perustaan sitten lisää saarella asuvan vanhan kansan suussa eläviä tarinoita jatkuvasta kamppailusta merta ja kylmyyttä vastaan sopivat ainekset, niin huh…
Meri puuttuu Yömyrskyssä traagisella tavalla Tukholmasta saareen muuttaneen perheen elämään.
Perhe lähti rakentamaan idylliä, mikä sitten murtui ennen kuin pääsi alkuunkaan. Mutta mikä idyllin mursi?
Oliko kyse onnettomuudesta, vai oliko se rikos?
Jälkimmäisen puolelle johdattelee kaikkea nykyhetkeen liittyvää menneisyyden kautta ajatteleva iäkäs saarelainen. Hän on tarinassa sivuosassa, mutta todellisuudessa hän on sen avainhenkilö.
Mereen ja saaren menneisyyteen liittyvä pahan ilmapiiri kulkee tarinan läpi herkimpiä lukijoita puistattavalla tavalla.
Meren raivo on vienyt monta, mutta palaavatko he todella, kuten taru kertoo? ”Majailevatko” he todella Tukholmasta muuttaneen perheenkin kartanotilan makasiinin yläkerrassa?
Mystiikkaa, historiaa, jännitystä ja kauhua hyytävästi annosteltuna, ihmissuhteiden moninaisuutta syvällisesti annosteltuna, ja lopulta maalaispoliisin arkea sympaattisesti annosteltuna. Siinä tuoteseloste Yömyrskystä.