Omassa yhteisössään, eli nenetsien keskuudessa, elokuvaohjaaja Anastasia Lapsuilla on aivan erityinen asema. Häntä on jopa kutsuttu naispuoliseksi shamaaniksi, joita syntyy vain kerran sadassa vuodessa.
Shamaani on leppoisa ja hyväntuulinen, joka selittää niin kovaa tahtia, että tulkilla on vaikeuksia pysyä perässä. Kerrottavaa riittää, sillä tekeillä oleva elokuva Sukunsa viimeinen on Lapsuille hyvin henkilökohtainen.
– Otan elokuvieni aiheet aina oikeasta elämästä. Vaikka kaikki elokuvat perustuvat tositapahtumiin, suodatan ne kuitenkin sydämeni läpi.
Lapsui on miehensä Markku Lehmuskallion kanssa tehnyt elokuvia jo parisenkymmentä vuotta.
– Työnjako on sellainen, että Anastasia hoitaa kommunikoinnin ja minä yritän laittaa sen elokuvaksi, Lehmuskallio sanoo.
Pari tapasi kun Lehmuskallio tuli tekemään elokuvaa pohjoiseen. Kuvausryhmä tarvitsi oppaan ja Lapsui suostui.
– Sitten Markku huomasi, ettei parempaa naista olekaan, Lapsui nauraa, ja romanssi oli syttynyt.
Lapsuin vanhemmat toivoivat tyttärestään paimentolaista, mutta Lapsui valitsi toisin. Hän toimi ensin radiotoimittajana 26 vuotta. Valinta elokuvaohjaajan ammatista oli yllättävä nenetsiyhteisössä, koska nenetsit suhtautuvat elokuvaan leikkinä.
– Elokuva ei ole tärkeä juttu nenetseille.
Mitä he ovat pitäneet elokuvista, jotka kuitenkin heistä ja heidän elämästään? Lehmuskallio sanoo, että he ovat pitäneet aiemmista elokuvista.
– Niissä on ollut vain liian surullisia loppuja. Niissä he näkevät oman kansansa kuoleman, Lehmuskallio jatkaa.