Jarmo Lintunen

Vapaus valita toisin -foorumi kokoaa nykypolitiikkaan kyllästyneet Kulttuuritalolle

Lamaannusta, pettymystä, kuohuntaa. Peiliinkatsomista, sormella osoittelua ja yhden puoluejohtajan ero. Kulunut, eurovaalien jälkeinen viikko on ollut vasemmistolle vaikea. Samaan aikaan joukko ihmisiä on valmistellut kuumeisesti Vapaus valita toisin -foorumia. Eivätkä he kaipaa puoluetoimiston neuvoja. Minkään puoluetoimiston.

”Aika on kypsä uudelle suunnalle politiikassa. Tuloeroja kasvattavalle ja yhteisöllisyyttä tuhoavalle uusliberalismille on vaihtoehtoja.”

Näin julistavat 3 00 Vapaus valita tosin -manifestin allekirjoittajaa. He julkaisivat Helsingin Sanomissa vappuna avoimen kutsun kansalaisille tulla mukaan haastamaan nykyistä poliittista kulttuuria.

Tekoja ja keinoja etsitään lauantaina foorumissa Kulttuuritalolla.

Maailman pisin työmatka on tuumasta toimeen. Tämä foorumi tarttuu tuumasta toimeen.

– Tässä on kyse nimenomaan kansalaisyhteiskunnasta nousevasta halusta. Ei siitä, miten poliittiset puolueet asemoituvat ja miten niille on käynyt vaaleissa, kertoo Arja Alho, yksi liikkeen alullepanijoista.

– Yhteiskunnallista keskustelua on pitkään vallinnut vaihtoehdottomuuden tila, ikään kuin asiat olisivat luonnonvoimia. Me lähdemme siitä, että asiat ovat sellaisia miksi ihmiset ne haluavat tehdä.

ILMOITUS

Verkoston vaatimukset eivät lopu foorumiin. Se on vasta alku.

– Emme tiedä mitä tästä seuraa, mikä on seuraava etappi. Tätä hanketta ei ole suunniteltu valmiiksi minkään pöydän äärellä.

Alhon mukaan on haettava laajempaa demokratiaa, joka sulkee sisäänsä kaikki suomalaiset, eikä yhtään jätetä ulkopuolelle.

– Eikä ulkoisteta eikä yksityistetä eikä kansalaisuutta delegoida!

Kriisiterapiaa
ihmiskunnalle

Viisi päivää ennen foorumia sen järjestelyt ovat monelta osin kesken. Vallankumousta valmistellaan läppärein ja kännyköin Paasitornin kokoushuoneessa: Kuka järjestää tuolit ja ryhmähuoneet, kuka valmistaa banderollit ja kuka johtaa puhetta minkäkin alateeman keskustelua.

Seuraavan päivän tiedotustilaisuudessa asiat ovat selkiintyneet, mutta kriisissä ollaan yhä. Ilmastokriisin ja talouskriisin lisäksi ilmassa leijuu vasemmiston kriisi.

– Vasemmisto on kriisissä koko Euroopassa, myöntää pitkän linjan vasemmistopoliitikko Outi Ojala.

– Toisaalta voisi sanoa, että kaikki puolueet ovat kriisissä; politiikasta on tullut sirkusmaista, pinnallista. Keskustelukulttuuria ei juuri ole. Foorumin idea on saattaa erilaiset keskustelijat yhteen.

Ojalan mielestä poliittisten puolueiden ongelma on se, että tarjotaan valmiita vastauksia sen sijaan että keskusteltaisiin, väiteltäisiin ja haastettaisiin ihmisiä osallistumaan.

– Ilman sitä vasemmistolla ei ole tulevaisuutta.

Erkki Tuomioja jatkaa Ojalan ajatusta laajemmalle; ilman keskustelua ja ihmisten mukaan haastamista ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta.

Poliittisesti
kodittomille koti

Foorumin koollekutsujat korostavat, ettei puoluepolitiikka ole ainoa poliittisen toiminnan kanava. Eikä äänestämättä jättäminen tarkoita, että olisi tyytyväinen asioiden vallitsevaan tilaan.

– Meillä on Suomessa tällä hetkellä ennätysmäärä poliittisesti kodittomia ihmisiä. Meidän perusolettamus on, etteivät he silti ole tyytyväisiä nykymenoon. Silti juuri heillä olisi eniten voitettavaa poliittisen päätöksenteon kautta, sanoo Erkki Tuomioja.

Ryhmä haluaa luoda poliittisen uskonsa menettäneille kodin, uuden vaihtoehdon. He eivät ole hajottamssa nykyisiä eivätkä perustamassa uusia puolueita.

– Tarkoitus ei todellakaan ole miettiä miten poliittisista puolueista tehtäisiin houkuttelevia. Me emme tarvitse tähän puoluetoimistojen neuvoja, sanoo Arja Alho.

Vapaus valita toisin -verkostossa on mukana kansalaisaktiiveja niin ympäristö-, rauhan- kuin prekaariliikkeen parista, kulttuurityöläisiä, vasemmistolaisia, vihreitä ja myös niitä, jotka eivät ole löytäneet kotia minkäänlaisista järjestöistä.

Niinpä myös foorumin teemat ulottuvat sosiaaliturvasta ilmastonmuutokseen ja metsäteollisuudesta rauhanpolitiikkaan.

– Mukana on hyvinkin konkreettisia teemoja, muistuttaa Ay-liike ja prekaarisaatio -keskustelua foorumissa luotsaava kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.).

Kauas ulottuvat
valinnat

Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava, tutkija Leo Stranius ovat mukana foorumin ympäristöosuudessa.

– Jos ajatellaan, että kiihtyvän ilmastokriisin ja sukupuuttoaallon taustalla on luonnonvarojen mielipuolinen ylikulutus, niin kuinka pystymme vastaamaan siihen, hän kysyy.

– Tämän sukupolven haaste on tiputtaa luonnonvarojen kulutus murto-osaan tämänhetkisestä. Kuinka pääsemme hiilineutraaliin yhteiskuntaan vuosisadan puoleen väliin mennessä? Ilmastolailla vuosittaisista päästötavoitteista, ilmasto- ja hiilidioksidiverolla?

Päätökset siitä, millaisessa yhteiskunnassa me elämme 40 vuoden päästä tehdään Straniuksen mukaan tässä ja nyt.

– Sopii kysyä onko tämä ensimmäinen sukupolvi, joka ottaa ympäristökysymykset tosissaan, vai viimeinen joka ei niin tee.

Lopuksi Leo Stranius heittäytyy runolliseksi innostaessaan mukaan foorumiin:

– On turha soimata pimeyttä, jos ei itse ole valmis sytyttämään ensimmäistä kynttilää. Maailman pisin työmatka on tuumasta toimeen. Tämä foorumi tarttuu tuumasta toimeen.

Vapaus ajatella
toisin

Manifestin ensimmäisenä allekirjoittajana oleva Elina Aaltio ottaa valinnanvapauden syvällisempään tarkasteluun. Hänen mielestään kyse on kokonaisesta kulttuurin muutoksesta.

– Jos politiikkaa määrää hegemonia, ei se tietenkään voi tarjota todellista vaihtoehtoa. Ei ole vapaa valinta, jos valinta tehdään kuin Idols-kisoissa.

– Silloin mennään vain hegemonian mukana, sen sijaan että itse olisi käynyt läpi jonkinlaisen emansipaatioprosessin ja vapautunut valmiiksi syötetyistä rakenteista. Vasta silloin voisi todella valita. Ja valita toisin.

Kuulostaa aika… vaivalloiselta. Silloinhan pitäisi itse ajatella ja tutkia asioita…

– Nimenomaan! Se vaatisi ihan toisenlaisen yhteiskunnan, jossa jo peruskoulussa kasvatettaisiin ajattelemaan kriittisesti. Tällä hetkellä suuri osa ihmisistä tuntuu sammuttaneen sen osan aivoistaan pois päältä. Tämän hetkinen poliittinen todellisuus ei myöskään ruoki analyyttisen ajattelun mahdollisuuksia.

Politiikka on mennyt Aaltion mielestä imagokikkailuksi. Tämä on johtanut muun muassa siihen, ettei SDP muodosta todellista vasemmistolaista vaihtoehtoa hallitukselle.

– Demareiden politiikkaa ohjaa äänten kalastelu ja oman vallan pönkittäminen ja sitä kautta omien rakenteiden ylläpitäminen, sanoo Aaltio, itsekin demari ja Helsingin opetuslautakunnan varapuheenjohtaja.

Mikä on
”toisin”?

Eurovaaleissa 60 prosenttia suomalaisista valitsi äänestämättömyyden, ihan vapaasti. Mikä on se ”toisin”, jota foorumissa haetaan?

– Tuotetaan politiikkaan uudenlaisia sisältöjä ja niillä haastetaan se suunta, mikä päätöksentekijöillä suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut hirveän pitkään, sanoo Mikko Sauli, tapahtuman koordinaattori ja yksi Suomen Attacin puheenjohtajista.

– Esitetään sellaisia vaatimuksia, että ne on pakko ottaa huomioon myös varsinaisessa politiikassa. Esimerkiksi että työmarkkinatukea ja sairasperuspäivärahaa on nostettava 120 euroa kuussa, ehdottaa Erkki Tuomioja.

– Sitten kun jotain esitetään, vaikkapa pääomatulojen progressiivista verotusta, se on tehtävä tosissaan. Ei niin, että esittäjän äänestä kuulee, ettei siihen oikein usko itsekään. On uskottava, että vaatimukset muuttuvat mahdollisiksi, jatkaa Sauli.

Hänen mielestään kaikki puolueet etääntyvät kansalaisyhteiskunnasta ja kansalaismielipiteestä.

– Jos ihmiset eivät kohtaa missään, ei sitä dynamiikkaa voikaan syntyä.

Mennään siis ja kohdataan Kulttuuritalolla.