Anna Mikkola on Brysselissä kuin kotonaan, mutta vaatii
Ensin huonot uutiset: Anna Mikkolalla ei ole minkäänlaista rytmitajua.
– Olen musiikillisesti todella lahjaton ihminen, hän kuvailee.
Se ei estä Mikkolaa tanssimasta ja laulamasta silloin, kun kukaan ei kuule. Suihkussa Mikkola ei laula, hän lukee kylpyammeessa ranskankielisiä Asterixeja – ääneen.
– Kun aloitin sen, puolisoni luuli minun tulleen hulluksi.
Hyvä uutinen on se, ettei kyseessä ole mielenhäiriö vaan kielen opiskelu. Mikkola on tottunut käyttämään englantia työ- ja opiskelukielenään. Ruotsin, venäjän ja saksan kieletkin sujuvat.
Ranskan kieltä hän on opiskellut sekä kursseilla että päivittäin arjessa toimiessaan kaksi vuotta Esko Seppäsen avustajana Brysselissä. Ja siis omatoimisesti myös ammeessa.
Pitkät päivät
parlamentissa
Anna Mikkolan avustajan pesti on jo päättynyt, mutta sananen vielä siitäkin. Avustajana hän teki niin paperihommia kuin poliittista työtäkin.
Seppäsen valiokunnista hän seurasi teollisuus-, tutkimus ja energiavaliokuntaa, jossa käsitellään muun muassa ”eurooppalaiset sähkö- ja kaasuverkot, ydinvoimakysymykset, kaikki akateemiseen tutkimukseen liittyvät asiat, eurooppalainen avaruuspolitiikka… Ja viime aikojen talouskriisiin liittyen paljon autoteollisuutta”.
Historian ja valtio-opin taustallaan Mikkola oli ensin ihmeissään. Kaikki illat kuluivat valiokunnan asioita opiskella.
– Nykyään pystyn jo tekemään täysin töitä sillä kentällä, hän kertoo innostuneena.
Mikkola muistuttaa, että yksityiskohtaisen tiedon, termien ja lukujen osaaminen, on virkamiesten ja asiantuntijoiden harteilla. Parlamentin tehtävä on vetää poliittiset suuntaviivat, ei puuttua yksityiskohtiin.
Huhti- ja toukokuun täysistunnoissa valiokunnan asioista käsiteltiin energian sisämarkkinoita ja telemarkkinoita. Molemmat asioita, jotka vaikuttavat suoraan kuluttajiin.
– EU:n telemarkkinapaketti koskee muun muassa käyttäjien oikeuksia sähköisissä verkoissa. Siinä lähdetään kuitenkin teollisuuden eduista ja siitä, miten käyttäjiä voidaan rajoittaa. Ei siellä suoraan kehoteta vakoilemaan käyttäjiä, mutta ei sitä myöskään kielletä. Lainsäädännössä on usein tärkeää se, mitä ei sanota.
Demokratiaa päätöksiin
ja ympäristötekoja
Anna Mikkola on viihtynyt Brysselissä ja avustajan työssään. Silti hän on hyvin EU-kriittinen.
– Tämä talo (viittaa EU-parlamenttiin) tekee kenestä tahansa EU-kriittisen. Sen huomaa usein, kun tänne tulee nuoria innokkaita kokoomuslaisia. Parissa kuukaudessa heille kehittyy terveen kriittinen lähestymistapa kaikkeen.
Mikkola kohdistaa EU-kritiikkinsä ennen kaikkea sen teknokratiaan, virkamiesvaltaan.
– Ainostaan europarlamentaarikot ovat vastuussa päätöksistä äänestäjien suuntaan, hän toteaa, ja ihmettelee samaan hengenvetoon pääministeri Matti Vanhasen käsitystä, että suoralla vaalilla valittavat suomalaiset mepit edustaisivat EU:ssa Suomen hallituksen kantoja.
Vanhanen kritisoi suomalaismeppejä työaikadirektiiviä vastaan äänestämisestä joulukuussa 2008.
Tämä Suomen hallituksen hyväksymä direktiivi olisi muun muassa mahdollistanut jopa 60 tunnin työviikot.
Toinen Mikkolan ihmetyksen aihe on usko markkinavoimien valtaan ilmastonmuutoksen torjumisessa. Tähän mennessä kun päästökauppa ei ole vähentänyt päästöjä EU:ssa. Hän kaipaakin kaupankäynnin sijaan sitovia päästövähennystavoitteita.
– Vihreät ovat sekä Suomessa että Euroopassa tehneet virheen lähtiessään oikeiston kelkkaan. Siinä ympäristöstä tehdään tuote päästökauppoineen. Ja kuitenkin pidetään kiinni siitä, ettei mikään, ei edes päästökauppa, saa häiritä markkinoita.
Sosiaalinen Eurooppa
perussopimukseen
Vaalipuheissa ja vaalien välilläkin monen puheissa vilahtelee sanapari ”sosiaalinen Eurooppa”. Myös Mikkola on nostanut sen yhdeksi vaaliteemakseen. Siitä huolimatta, ettei sen selittäminen onnistu yhdellä lauseella.
– EU on talouspoliittinen unioni, jonka eetos on sisämarkkinoiden vapauttaminen niin, ettei kilpailulle ja palveluiden liikkumiselle ole minkäänlaisia esteitä. Tämä on kirjattu perussopimuksiin, jotka ovat ylintä EU-lakia.
Näistä lähtökohdista sosiaalinen Eurooppa ei Mikkolan mukaan ole mahdollinen. Tämä näkyy hänen mukaansa muun muassa EY-tuomioistuimen ammattiyhdistysliikkeen vastaisissa päätöksissä.
– Kaikille näille päätöksille on yhteistä se, että työntekijöiden oikeudet eivät päde sellaisissa tapauksissa, joissa niiden katsotaan olevan ristiriidassa EU:n sisämarkkinasääntöjen kanssa. Tuomioistuin tekee siis hirveän paljon politiikkaa.
– Jos me haluamme sosiaalisen Euroopan, meidän on saatava perussopimus, joka takaa sosiaaliset oikeudet EU:n alueella asuville. Parlamentti voi kirjoittaa vaikka viisi miljoonaa kivaa direktiiviä asiasta, mutta jos ne ovat ristiriidassa perussopimuksen kanssa, ne eivät päde.
Anna Mikkola rohkaisee eurooppalaista vasemmistoa tuomaan selkeästi ja asiantuntevasti esille, millainen perussopimus tarvitaan.
– Tällä hetkellä se voi tuntua tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta, mutta jos mitään ei vaadi, ei mitään saa. Vasemmiston historia on täynnä ”mahdottomia” vaatimuksia, joista on tehty todellisuutta.
n
Anna Mikkola
28-vuotias.
Kotoisin Kemistä. Asunut Raahessa, Oulussa, Joensuussa, Iso-Britanniassa, Belgiassa.
Aktivoitui politiikassa ja vasemmistolaisessa liikkeessä jo koululaisena, suorittaessaan kansanvälistä ylioppilastutkintoa Oulun lyseon lukiossa.
Ollut muun muassa Oulun kaupungin ympäristölautakunnan jäsen kahdella kaudella, Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret ry:n piirisihteeri, Vasemmistoliiton puoluevaltuuston varajäsen, Vasemmistoliiton Eurooppa-työryhmän jäsen, eduskuntavaaliehdokas jne.
Opiskellut yliopistossa ”vähän kaikkea, vähän joka puolella”: Kirjallisuutta Oulussa, historiaa ja valtio-oppia englannissa.
Europarlamentaarikko Esko Seppäsen avustaja 2007–2009.
Harrastaa miehensä kanssa paljon lukemista. Henkilökohtainen intohimo ovat karttakirjat, joita saattaa tutkia tuntikausia. Harrastuksiin kuuluvat myös uiminen, väitteleminen ja simpukoiden syöminen.
Viihtyy Brysselissä ja on sopeutunut hyvin sen kansainväliseen, ”aika kaoottiseenkin”, yhteisöön. (KU)