Elokuvat

Pingiskingi (Ping Pong Kingen). Ruotsi, 2008. Ohjaus: Jens Jonsson. Pääosissa: Jerry Johansson, Hampus Johansson

Lyhytfilmeillään kansainvälistä tunnustusta saaneen ruotsalaisen Jens Jonssonin pitkän näytelmäelokuvan esikoisohjaus on persoonallinen debyytti.

Ei varsinainen merkkipaalu, mutta esim. viimevuotisilla Sundancen arvostetuilla festivaaleilla tykättiin kovasti: siellä ruotsalaisfilmi palkittiin parhaana ulkomaisena draamana.

Pingiskingi on kuvattu pääosin talvisessa Jällivaarassa. Vuodenaika ja pohjoinen miljöö luovat tapahtumiin arktista eksotiikkaa, valkoisen hehkua.

Sitä riittää myös muualle kuin hohtaville hangille ja järven jäälle. Sisätiloissa valkoisen korostaminen jää kuitenkin lähinnä tyylilliseksi koristeeksi.

ILMOITUS

Eräässä lehtihaastattelussa Jonsson on kertonut saaneensa inspiraatiota mm. itämaisesta ajattelusta.

Ruotsalaisohjaajalla on tarkoitusperistään aika veikeä ja osuva luonnehdinta: ”Olen yrittänyt tehdä ikään kuin tragikoomisen, norlantilais-buddhalaisen perhedraaman”.

Tässä suhteessa tulos ei kokonaisuutena ottaen ole lainkaan hassumpi.

Pingiskingissä kohtaavat arkisuus ja pelkistetty tyylittely. Ruotsalaisfilmissä on satsattu voimalla ”vähän on enemmän” -periaatteeseen. Tämä näkyy paitsi valkoisen hallitsevuutena väridramaturgiassa, myös näyttelijätyöskentelyssä, juonikuvion painotuksissa ja kerronnan hitaassa tempossa.

Vähemmän empaattinen katsoja voi pitää edellä mainittuja ratkaisuja ulkokohtaisina ja tekotaiteellisina, mutta ainakaan rohkeuden puutteesta Jonssonia ja hänen tiimiään ei voi syyttää. Vanhemman ruotsalaisen ohjaajakollegansa Roy Anderssonin (Toisen kerroksen lauluja, Sinä elävä) tavoin Jonsson tunnustaa väriä absurdin suuntaan.

Absurdi välkkyy paljolti kuvien takana, periaatteessa kaikki on täysin arkista ja simppeliä.

Päähenkilö on 16-vuotias Rille (Jerry Johansson), isokokoinen ja ylipainoinen vaikenija. Nakkikioskilla Rille saa kylän ilkimyksiltä kuulla olevansa ”Tynnyri”. Kiusaamiskohtaus on kuvattu elokuvan henkeen hyvin sopivalla mustalla huumorilla.

Erik (Hampus Johansson) on Rilleä puoli metriä lyhyempi, mutta sitäkin ärhäkämpi pikkuveli. Toisin kuin isoveljelle, hänelle maistuvat sekä tupakka että tytöt.

Veljeksiä yhdistää pöytätennis. Rille on elokuvan nimen mukaisesti lajin kingi kotikulmillaan, joten hänellä on sen kunniaksi avaimet nuorisotaloon.

”Pingis on maailman demokraattisin urheilulaji, sen parissa eivät juhli iso raha ja doping”, valistaa Rille eräässä kohtauksessa sairaanhoitajaa. Rille muistaa mainita myös lajin takavuosikymmenten ruotsalaistähden Mini-Stellan Bengtssonin.

Pingiskingi on kehitystarina ja tragikoominen perhedraama, jossa yksinhuoltajaäiti pyörittää kampaamoa ja sinnittelee kahden poikansa kanssa.

Vanhimman poikansa tavoin ylipainoinen äiti (Ann-Sofi Nurmi) ja urheiluvälineliikkeen omistaja Gunnar (Fredrik Nilsson) tykkäävät toisistaan, poikien venäläisjuurinen, naisiin ja viinaan menevä isä (Georgi Staikov) pyöräytetään kuvioista ulos mallikkaasti.

Isän slaavilaisen teatraalinen hyppy avantoon kuuluu elokuvan huippukohtiin.

Ruotsalaisilla on kulttuurisissa nahkoissaan vahva perinne sukupolvirajat ylittävään kerrontaan niin kirjallisuudessa (”ei oo Astrid Lindgrenin voittanutta”) kuin uudemmissa elokuvissakin. Pingiskingin lasten ja aikuisten ihmissuhdekarusellia voikin suositella kaikille ikähaitarilla 10–100.

Pääosien nuoret Johanssonit hoitavat hommansa hyvin, ja he olivat myös ohjaajan mieleen. Tämän mukaan poikien tekemisiin ei kuvauksissa tarvinnut juuri puuttua.

Ohjaaja on tehnyt käsikirjoituksen yhdessä Ruotsin viime vuosien menestyneimmän kässärintekijän Hans Gunnarssonin (Pahuus, Arn – temppeliritari ja Arn – pohjoinen valtakunta) kanssa.