Saddam Husseinin johtama Ba’ath puolue ja Irakin armeija toteuttivat Anfal-kampanjan vuosina 1986–1989. Irakin Kurdistanissa sen uhrien määräksi arvioidaan 182 000 ihmistä.
Anfalin tavoitteena oli viedä Irakin armeijaa vastaan taistelevilta kurdien vapautusjärjestöiltä KDP:ltä (Kurdistan Democratic Party) ja PUK:lta (Patriotic Union of Kurdistan) niiden maaseudulta saama tuki. Lähes kaikki Irakin kurdikylät tuhottiin. Ne on jälleenrakennettu kurdien saatua autonomian 1991.
Operaatiota johti Saddam Husseinin setä Ali Hassan al-Majid eli Kemikaali- Ali.
Suuri osa Irakin arabeista kiistää Anfalin tapahtuneen. Siksi kurdien tekemät Anfalia käsittelevät tutkimukset julkaistaan yleensä arabiaksi eikä kurdiksi. Myöskään arabimaat eivät ole myöntäneet Anfalin tapahtuneen.
Irakin parlamentti vahvisti kesällä 2008 Anfalin kansanmurhaksi. Kurdistanin aluehallitus toivoo sen tunnustamista myös kansainvälisesti. Se toivoo YK:n selvittävän mistä Saddam sai aseita.
1980-luvulla käytiin Irakin ja Iranin välistä sotaa. Saddam sai runsaasti tukea länsimailta taistelussaan Ajatollah Khomeinia vastaan. Kurdien mukaan hän käytti länsimaiden myymiä aseita oman maansa kansalaisten surmaamiseen. Kurdistanissa ilmestyvien lehtien mukaan 84 saksalaista yritystä toimitti Saddamille välineitä Anfalin toteuttamiseen. Kurdistanin aluehallitus yrittää neuvotella Saksan hallituksen kanssa, jotta asiaa tutkittaisiin Saksassa ja nämä yritykset joutuisivat oikeuteen.
Ba’ath-puolue toteutti samaan aikaan Anfalin kanssa Etelä-Irakissa asuvien shiia-arabien pakkosiirtoja ja kansanmurhan. Irakin nykyhallituksessa on shiioja useissa keskeisissä asemissa, mm. pääministeri Nouri al-Maliki on shiia. He yrittävät selvittää shiiojen kansanmurhaa.