Ennätystasaiseksi ja huippukiinnostavaksi povattu kotimainen liigakausi on potkaistu käyntiin varsin hämmentyneissä tunnelmissa. Tunnuksenomaista kevätkauden otteluille ovat olleet tyhjät katsomot ja perunapeltoa muistuttavat peliareenat. Yleisömäärät ovat kääntyneet laskuun ja medianäkyvyys on ollut valitettavan heikolla tasolla.
Kotimaisen jalkapalloilun pääsarjan visio on kehittyä Suomen suosituimmaksi urheilusarjaksi vuoden 2011 loppuun mennessä. Tavoite on varmasti tarpeeksi kunnianhimoinen. Tuote ei ole kuitenkaan kaikilta osin kunnossa. Veikkausliigan markkinointi on epäonnistunut pahasti. Yleisö on äänestänyt jaloillaan ja esimerkiksi Helsingissä HJK:n yleisömäärät ovat olleet heikompia kuin moneen vuoteen.
Vuosi 2009 on monella tapaa ainutlaatuinen suomalaiselle jalkapalloilulle. Alle 21-vuotiaiden maajoukkue selviytyi Ruotsissa pelattaviin EM-kisoihin, joissa se haastaa maailman jalkapalloeliittiin kuuluvat suurmaat. Loppukesästä Suomessa pelataan naisten EM-kisat, joissa kotijoukkueella on loistavat mahdollisuudet toistaa Englannin vuoden 2005 kisojen superyllätys ja edetä aina välieriin saakka. Samaan aikaan miesten maajoukkue kamppailee vielä vahvasti pääsystä Etelä-Afrikassa ensi vuonna järjestettäviin MM-kisoihin.
Maajoukkuetasolla on siis tapahtunut edistysaskeleita, mutta Veikkausliiga ei ole pystynyt hyödyntämään tätä hypeä juuri lainkaan. Kotimaan sarjoissa suunta on ollut taaksepäin.
Syitä taantumalle löytyy monia. Liigan imago ei edelleenkään vastaa sen pelillistä tasoa. Kuvitelma liigan tason huonoudesta on hakattu syvälle suomalaisen penkkiurheilijan ajatuksiin. Fanaattisimmat kannattajat kyllä käyvät katsomoissa vanhaan malliin, mutta Veikkausliigan pitää pystyä tavoittamaan lajiniilojen ohella myös suuri yleisö nykyistä paremmin. Tarvitaan vastakkainasettelua ja draamaa. Takavuosien ”Tunnusta väriä” -kampanja oli hyvä alku, mutta tällä kaudella vastaavasta tunteita herättävästä markkinoinnista on jostain syystä luovuttu.
Toinen ongelma on se, että liigan otteluohjelma on tälläkin kaudella repaleinen kuin lokakuu rockyhtye Miljoonasateen hittibiisissä. Ottelut on ripoteltu kesäviikoille pitkin poikin ja täysin epäjohdonmukaisesti. Tavallinen peruskatsoja on täysin kujalla siitä, minä viikonpäivänä pelataan ja mihin aikaan.
Draaman kaaren kehittymisen ja sarjan jatkuvuuden kannalta olisi parasta, että pelipäivät ja alkamisajankohdat ovat toistuvia. Nyt eletään aivan liiaksi muiden lajien ja tapahtumien ehdoilla, mikä on aiheuttanut suorastaan koomisia tilanteita jo kevätkauden ohjelmassa. Esimerkiksi VPS-Jaro -ottelu siirrettiin Vaasassa järjestettävien ravien takia. Minkä ihmeen takia Suomen kiinnostavammaksi urheilubrändiksi pyrkivä Veikkausliiga on valmis tällaisiin ottelusiirtoihin?
Lajin kattojärjestössä puhaltavat pian uudet tuulet pitkäaikaisen puheenjohtajan Pekka Hämäläisen väistyessä uusien tekijöiden tieltä. Myös Veikkausliigassa tulisi pohtia henkilövaihdoksia, mikäli suunta jatkuu nykyisen kaltaisena. Toimitusjohtaja Jan Waldenin eväät on kohta syöty loppuun.
Vakiokupongilla mennään Englannin Valioliigan ratkaisuotteluiden merkeissä. Mukana on viime viikon tapaan myös tukku Saksan Bundesliigan taistoja. Ohjelmassa on bonuskierros, joten lauantaina jaetaan kaikkien toteutuvien voittoluokkien kesken jopa 200 000 euroa.
Taulukon keskivaiheille itsensä asemoineiden joukkueiden veikkaaminen on tällä viikolla haastavaa, sillä motivaatio voi olla monella kadoksissa panosten puuttuessa otteluista.
Varmoja kannattaa lähteä hakemaan Saksassa pelattavista otteluista. Mestaruustaistossa on mukana vielä neljä joukkuetta, joista kaikki ovat tulessa lauantaina. Bayern München kohtaa vieraissa pahasti hyytyneen kyläseura Hoffenheimin ja ottanee taistosta täydet pisteet. Kapuloita Wolfsburgin mestaruusvaunujen rattaisiin viime viikonloppuna syöttänyt Stuttgart saa puolestaan vierakseen Cottbusin, jonka vuotava puolustus ei mahda huippukuntoiselle Mario Gomezille mitään. Varma ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 16.5. poikkeuksellisesti jo klo 16.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 2(X), 1(2), 1(2), X(1), 2(1), 1, 2(X), 1, 2, 1, 1.