Moskovasta Pekingiin Martti Lintusen matkassa 4/7
Maailman kaikkien aikojen suurin Vladimir Leninin pää sijaitsee yhä uljaana Neuvostojen aukiolla Ulan-Udessa Burjatian tasavallan pääkaupungissa. Omassa lajissaan muistomerkki on siis suurin maailmassa.
Matkaopaskirjan mukaan burjaatit uskovat, että patsas sijoitettiiin paikalleen kostoksi siitä että he, paimentolaisina, vastustivat kollektivisointia. Burjaatit kuitenkin väittävät lopulta voittaneensa pelin, sillä Leninin silmät näyttävät aasialaisilta. Outoa.
Minusta Lenin on aina kaikissa kuvissa ja matkamuistoissa näyttänyt enemmän aasialaiselta kuin eurooppalaiselta.
Uskon, että pää säilyy tulevaisuudessakin paikallaan. Sen perusteella, mitä junamatkalainen havaitsi Uralilla ja siitä itään on kehittymässä ristiriitainen nykyisyyden, menneisyyden ja itsekkyyden keitos.
Samaan aikaan kun Moskovassa myydään nykyjohtajista tehtyjä nukkeja, Ulan-Udessa voi poiketa pioneeriajan ravintolaan. Ja tarkoitan ravintolaa missä kaikki on ”uutta eilistä.” Pioneeriasuihin pukeutuneet tarjoilijat tarjoilevat 60–80 luvun ruokia ja taustalla hymyilee iso Leninin kultainen pää.
Jekaterinburgin lehtikioskissa myydään lehteä nimeltä Itsekkäiden sukupolvi, lehti niille, jotka rakastavat itseään. Todella rehellistä ja suoraa. Ei minkäänlaista piilomainontaa. Löytyisiköhän Suomestakin muutama vuositilaaja?
Ainoa paikka missä tapasin minkäänlaista muistomerkkiä tai muistumaa murhatusta lehtinaisesta Anna Politskovskajasta oli myös Ulan-Udessa. Se oli postikortin kokoinen kuva liimattuna pääkadun varrella kaupan mainokseen sen verran korkealle, ettei sitä ylettynyt repimään pois.
En tiedä, oliko korkealle liimaaminen tarpeen, sillä olen varma ettei venäjän kansa murhannut Politkovskajaa yhdessä, yksimielisesti ja huutoäänestyksen perusteella.
Joskus sellainenkin ajatus tulee mieleen suomalaisia lehtiä luettuaan.