Karl Polanyi : Suuri murros. Suomentanut Natasha Vilokkinen.Vastapaino 2009. 464 sivua.
David Harvey : Uusliberalismin lyhyt historia. Suomentanut Kaisa Koskinen. Vastapaino 2008. 294 sivua.
Karl Polanyi syntyi 1886 Wienissä ja kuoli 1964 Pickeringissä, Kanadassa. Polanyi toimi New York Columbia Universityn kutsuttuna taloustieteen professorina vuosina 1947–1953. Suuri murros (Great Transformation) ilmestyi 1944. Teos on historiallisen taloustieteen ja talousantropologian klassikko.
David Harvey (s.1935) on brittiläinen antropologi ja maantieteilijä, joka toimii City University of New Yorkin sosiaaliantropologian professorina. Hän on julkaissut lukuisia teoksia ja artikkeleita globaalista kapitalismista, yhteiskuntateoriasta ja Marxista.
Yleismaailmallinen uusliberalismi
Itsesääntelevä kapitalismi – laissez faire -politiikka johti 1920-luvun lopulla lamaan ja syvään maailmanlaajuiseen politiikan ja talouden kriisiin ja kaaokseen. Euroopassa kriisin ratkaisuksi muotoutui pääasiassa fasismi.
Polanyin mukaan muut historialliset vaihtoehdot tuolloin olivat stalinismi (Neuvostoliitossa) ja hyvinvointieroja tasaava koulutus- ja sosiaalipolitiikka (Yhdysvalloissa New Deal-politiikka, josta kehkeytyi myöhemmin hyvinvointivaltiopolitiikka Euroopassa, erityisesti Pohjoismaissa).
Polanyin mukaan kaikkia näitä vaihtoehtoja stalinismia lukuun ottamatta yhdistää ajatus säännellystä kapitalismista. Säännellyn kapitalismin ”kultakausi” ajoittuu vuosikymmenille 1930–1980. Erityisesti Pohjoismaissa tätä historiallista kautta II maailmansodasta lähtien luonnehtii idea hyvinvointivaltiosta.
1970-luvun lopulta lähtien uusliberalismi korvasi lähes yleismaailmallisesti hyvinvointivaltio-politiikan sangen lyhyessä ajassa. Se on erittäin selkeä askel takaisin kohti sääntelemätöntä kapitalismia. Uusliberalistinen oppi on sisällöltään sangen heterogeeninen.
Varsinaisen taloustieteellisen opin lisäksi uusliberalismi sisältää osioita politiikan teoriasta, arvoteoriasta ja yhteiskuntafilosofiasta.
Uusliberalismi ei ole teoreettisena oppirakennelmana eikä sovelluksinakaan mikään sisäisesti ristiriidaton ja virtaviivainen kokonaisuus. Pikemminkin sitä leimaavat käytännön ongelmista määrittyvät, teoreettisessa katsannossa silkkaa opportunismia edustavat ratkaisut ja toisaalta historiattomuus, joka kattaa opin sovellukset kuin myös opin itsensä, jos sitä tarkastellaan oppisisäisestä näkökulmasta.
Puhdas kapitalismi –
mahdottomuus
Polanyille ajatus sääntelemättömästä kapitalismista on ajatuksellinen ja historiallinen järjettömyys. Suuri murros on juuri tämän teesin historiallista perustelua.
Polanyin mukaan kulttuuri on aina sisältänyt taloudellisen ulottuvuuden ja myös markkinat. Mutta markkinat ja erityisesti taloudellinen toiminta, jonka ainoana vaikuttimena on voiton tavoittelu, ovat olleet Polanyin mukaan ennen suurta murrosta (kapitalismin syntyä 1700-luvun lopun Englannissa) kulttuurisesti sangen marginaalisia.
Talous on historiallisesti tarkasteltuna esiintynyt aina uppoutuneena merkittävämpiin yhteiskunnallisiin käytäntöihin, jotka säätelevät ensi sijassa yhteisöllistä jatkuvuutta ja yhteisön hallitsemista.
Suuressa murroksessa asetelmat muuttuvat: markkinat ja voitontavoittelu muodostuvat keskeisiksi käytännöiksi. Ne alistavat ja läpäisevät kaikki muut yhteiskunnalliset käytännöt ja alkavat määrittää näitä.
Sääntelemätön kapitalismi alistaa hallinnon, oikeuden, politiikan, valtion ja ylipäätään kulttuurin markkinoille ja voitontavoittelulle.
Polanyin näkemyksen mukaan sääntelemätön kapitalismi tuottaa vääjäämättä kulttuuris-poliittisen kriisin (taloudellisen kriisin lisäksi), koska kulttuuri, instituutiot ja arvot eivät kykene sopeutumaan vapaiden markkinoiden edellyttämiin muutoksiin ja historiattomuuteen.
Uusliberalismin
teoria ja käytäntö
Harveyn teos on järkyttävä kuvaus siitä kulttuurisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta ahdingosta ja tuhosta, jota uusliberalistinen politiikka on saanut aikaan 1970-luvun lopulta lähtien.
Uusliberalismi ei ole pelkkä taloudellinen oppi, vaan ideologia, jota luonnehtivat pelkistäen arvottomuus, äärimmäinen individualismi ja historiattomuus.
Nämä piirteet luonnehtivat kaikkea uusliberalistista ajattelua.
Valtion tehtäväksi asettuu talouden institutionaalisten ehtojen luominen ja ylläpitäminen: vahva yksityinen omistusoikeus, vapaat markkinat ja vapaakauppa sanojen laajimmissa ajateltavissa olevissa merkityksissään koulutuksesta työvoiman ”vapaaseen” liikkuvuuteen ja prostituutioon ovat vapaan vaihdon ja individualismin keskiössä.
Myös valtioiden ulkoinen ja sisäinen turvallisuus sekä oikeudelliset instituutiot ja käytännöt alistetaan palvelemaan markkinoita ja vapaata vaihtoa.
Tuloksena on historiattomuus ja arvottomuus: arvoja perinteisessä mielessä ei ole. Sen sijaan kaikella ”arvokkaalla” on vapailla markkinoilla vaihtoprosessissa määräytyvä hinta, joka saattaa huomenna olla jotain aivan muuta kuin mitä se on tänään tai oli eilen.
Politiikan
rakennuspuita
Sekä Polanyin että Harveyn teokset ovat mitä ajankohtaisimpia, kun pohditaan vasemmistolaisen politiikan arvonäkökohtia.
Harveyn teoksen valossa voidaan esimerkiksi kysyä, miten kestävän perustan vasemmiston politiikalle globaalissa toimintaympäristössä tarjoaa perinteinen universalismi.
Yleinen lapsityövoiman käytön kieltäminen on kiistatta keskeinen ja varteenotettava arvo meidän näkökulmastamme. Mutta kuinka houkuttava ja kannatettava tämä arvo on kehitysmaassa, jossa lapsityövoiman kieltämisen seurauksena saattaa olla perheen aineellisen toimeentulon romuttumisen lisäksi hallitsematon kulttuurinen muutosprosessi tai sen nopeutuminen: kaupungistuminen slummeineen, lapsiprostituution ja -rikollisuuden räjähdysmäinen kasvu ja niin edespäin?
Tai jos etsitään esimerkkejä vaikkapa Suomesta: perinteinen universalistinen koulutus-, kulttuuri- ja sosiaalipolitiikka ei kerta kaikkiaan näytä toimivan nopeasti monikulttuuristuvassa toimintaympäristössä.
Polanyin analyysi Englannin köyhäinlaista 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta on erittäin ajankohtainen pohdittaessa esimerkiksi perustulokysymyksiä tai vaikkapa eräiden poliittisten piirien hellimiä ajatuksia julkisesta palkkatuesta niin kutsuttujen korkeiden työvoimakustannusten aloilla.
Harveyn teos asettaa täysin uuteen valoon yritysrahastokokeilut Ruotsissa 1970-luvulla.Suomessa tälle kokeilulle naureskeltiin aikanaan myös sosialidemokraattien keskuudessa.
Harveyn mukaan yritysrahastoista luopumisen myötä menetettiin aito realistinen vaihtoehto uusliberalistiselle politiikalle.
Edelleen voidaan esimerkiksi kysyä, mihin perustetaan jyrkkä vastakkaisuus palkkatyöläisten ja pienyrittäjien välillä.
Näyttää vahvasti, että pienyrittäjiä, prekaareja ja ay-liikkeen jäseniä yhdistäviä tekijöitä erityisesti palvelu- ja rakennusaloilla on tänään huomattavasti enemmän kuin erottavia tekijöitä.
Tämän seikan vakava pohtiminen on ay-liikkeen tulevaisuuden kannalta mitä olennaisin kysymys
Vastapainoa ja suomentajia on kiitettävä erinomaisesta työstä. Kumpikin teos on erittäin selkeä ja ymmärrettävissä ilman erityisiä esitietoja.
Luettavuutensa ja sisältönsä vuoksi toivoisin, että mahdollisimman moni tutustuisi näihin kirjoihin.