Virpi Pahkinen on tanssija, koreografi, tanssinopettaja ja nyt myös kirjailija, jonka teokset ovat tunnettuja ympäri maailman.
Pahkisen tanssijan ura lähti käyntiin tanssiteatteri Raatikon tanssitunneilta. Sieltä opettaja ohjasi lahjakkaan oppilaansa Tukholmaan saamaan lisäoppia. Hän on valmistunut koreografiksi Tukholman tanssikorkeakoulusta.
Ennen tanssijaksi ryhtymistä Pahkinen opiskeli myös pianonsoittoa, Helsingin konservatoriossa, mutta se jäi tanssin vallattua mielen.
– Tiesin jo nuorena, että minusta tulee taiteilija, mutten tiennyt millä alalla. Jokaisella taiteella on se oma juttunsa, sitä ei voi kääntää muiden taiteiden kielille.
Innosta kokeilla eri taidelajeja syntyi myös kirja. Käärmeensyöjä (Atena 2009) on taiteilijan itsensä mielestä jonkinlainen sekoitus muistelma-, matka- ja päiväkirjaa. Ainostaan ensimmäinen ja viimeinen luku ovat aidosti kirjaan kirjoitettuja. Käärmeensyöjä on syntynyt tanssimatkoilla ympäri maailman.
– En ikinä pidä kannettavaa tietokonetta mukana matkoillani. Muistiinpanoni syntyvät ihan perinteisillä menetelmillä – kynällä paperille.
Yhden suuren eron tanssin ja kirjoittamisen välillä Pahkinen löytää.
– Onnellisena voi tanssia, mutta onnellisena ei voi kirjoittaa.
Maailmankansalainen
Pahkinen asuu Ruotsissa, mutta on myös Suomen kansalainen.
– Olen asunut kaksikymmentä vuotta Tukholmassa, enkä koe asetelmaa ongelmalliseksi. En koskaan ajattele, olenko suomalainen vai ruotsalainen. Molemmat ovat niin pieniä maita, että miksen voisi edustaa molempia, Pahkinen toteaa.
Kirjaansa hän ei kuitenkaan halua kääntää ruotsiksi, sillä se on kirjoitettu nimenomaan suomen kielelle. Kielikuvien ja tunnelmien kääntämistä taiteilija ei pidä mahdollisena.
Virpi Pahkisen voi mieltää maailmankansalaiseksi, sillä hänet tunnetaan maailmalla paljon paremmin kuin Suomessa.
– Matkustaessani olen kuin kotonani.
Jatkuvan matkustamisen kautta Pahkinen on tutustunut erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin. Matkoilta mukaan on tarttunut muun muassa jooga. Aluksi tanssijan notkeudesta ei ollut mitään hyötyä joogassa ja hän tunsi itsensä lähinnä kömpelöksi.
– Jooga on auttanut etenkin hengittämiseen. Aluksi se oli sellaista surunkäsittelyä, mutta vaihe meni ohi ja nyt joogaaminen on jo ihan kivaa. Ideat koreografioihin löytyvät hiljaisuudesta.
Monta käärmettä
Pahkinen on koreografioinut omat teoksensa ihan uransa alusta lähtien. Toisinaan liikesarjat ovat olleet taitoja vaativampia, mutta samalla kannustaneet kehittymään tanssijana.
Vaikka taiteilija kertoo kirjassaan myös aivan oikeasti käärmeen syömisestä, löytyy nimen takaa muutakin.
– Olen tehnyt erilaisia käärmevariaatioita vuosien varrella, joten kirjan nimi ei siis ole niin konkreettinen kuin voisi kuvitella.
Pahkinen on palkittu muun muassa Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston palkinnolla 2005, Carina Ari -säätiön kultapalkinnolla 2002 ja Nuoren taiteen Suomi-palkinnolla 1996.
Virpi Pahkinen tunnetaan ympäri maailman, hän on esiintynyt yli 40 maassa.