Pohjoismaiden komentajat katsovat, että yksin ei pärjää enää kukaan.
Ei ainakaan Ruotsi, joka on elänyt viimeiset kaksisataa vuotta vain muistellen vanhoja valloitussotiaan. Lisäksi maa on ajanut armeijansa niin alas, että lehdissä on väitetty 10 000 reserviläisen mobilisoinnin kestävän vuoden. Kalusto ja varusteet on myyty tai romutettu ja miehet jätetty kouluttamatta.
Julkisuudessa esitetty väite siitä, että Ruotsilla olisi nykyisin enemmän kenraaleja kuin kenttätykkejä, lienee sentään liioittelua. Norja puolestaan osallistui toiseen maailmansotaan lähinnä vain miehitettynä maana.
Ennen kaikkea koulutettujen miesten puute saa Pohjoismaat nyt pyrkimään yhä tiiviimpään sotilasyhteistyöhön Suomen kanssa. Puhutaan kauniisti miten pitää hakea työnjakoa, yhteistyömahdollisuuksia ja kehittää suorituskykyä yhdessä.
Amiraali Kaskeala kuitenkin korostaa, että työnjako tulee Pohjoismaidenkin kesken hoitaa niin, että se tekee maista riippuvaisia toisistaan. Näin voidaan hänen mukaansa varmistaa, että homma toimii myös kriisitilanteissa. Hän esittää edelleen: ”Jos meidän ilmataisteluohjuksemme ovat varastoituna vaikka Norjaan, meidän täytyy voida luottaa siihen, että me saamme ne tarvittaessa”.
Varminta olisi kuitenkin luottaa vain itseensä. Käytännössä olisi myös paras varastoida materiaalikin omaan maahan.
Amiraali Kaskeala hehkutti myös mahdollisuudesta hädän hetkellä turvautua pohjoismaiseen joukkovoimaan. Tässä yhteydessä kannattaa muistella miten yhteistyö toimi Talvisodan edellä.
Uhotaan miten Suomella, Ruotsilla ja Norjalla on yhteensä suurempi hävittäjämäärä kuin yhdelläkään eurooppalaisella maalla yksin. Innoissaan komentajat unhoittavat sen tosiasian, että myös Venäjä kuuluu Eurooppaan!
Varminta on välttää uhoamista, pysyä puolueettomana ja sotilasliittojen ulkopuolella.
Koulutettakoon kuitenkin jatkossakin koko ikäluokka. Pyrkikäämme vakuuttamaan kaikki siitä, että maamme yli eivät vieraat sotilaat kävele kumpaakaan suuntaan.