Tapahtuipa eräänä huhtikuisena keskiviikkona Brysselissä. Finnairin lento Helsingistä laskeutui onnistuneesti. Kyydissä oli kaksi suomalaista toimittajaa, mutta vain toisen laukku. Ei haitannut. Oli sen verran komeet kelit.
Kello lähenteli aamukymmentä ja lämpötila viittätoista astetta. Matkalla kentältä keskustaan junan ikkunasta näkyi jyrkkiä harjakattoja ja paljon vihreää.
Puolen päivän aikaan oltiin jo hellelukemissa. Kapeilla kaduilla uskaliaimmat kulkivat varvastossuissa ja shortseissa. Kesä-kesä-kesää-keeesä!, rallatteli suomalainen mielessään. Ja toivoi, että olisi jättänyt mustat talvisaappaansa kotiin.
Käveltyään ees ja taas, käännyttyään oikealle ja vasemmalle, poikki yhden ja toisen aukion, kuvattuaan puluja ja patsaita ja vaaleanpunaisia kukkia notkuvia puita, syötyään simpukoita ja piipahdettuaan pienessä vaateputiikissa, suomalainen löysi kuin vahingossa takaisin hotellille. Très bien.
Suomalainen veti jalkaan uudet vilpoisat masai-merkkiset housut ja valmistautui konferenssiin. Hotellin sisäpihalla pulut kuhertelivat, mutta suomalaistakapuolta painoi housuihin kaupassa unohtunut varashälytin.
Hälytin ei läpäise parlamenttitalon metallinpaljastimia, tuumi suomalainen ja juoksi takaisin kauppaan.
– Oh! Olen todella pahoillani mademoiselle, mutta teidän on riisuttava housunne hetkeksi…
– Oui oui, sattuuhan sitä.
Pöksyt tiskille, hälytin irti ja kohti parlamenttia.
Tapahtuipa sielläkin; oli kuvaamista kulkulupaa varten, papereiden täyttämistä. Kiihkeitä puheenvuoroja Irlannista, Ranskasta, Portugalista, Hollannista ja tulkeilla lasikopeissaan kädet täynnä työtä.
Pinkkiin neuleeseen pukeutunut ranskalaistulkki käänsi koko olemuksellaan; käsien liikkeet ja ilmeet elivät puheen mukana. Suomalaistulkilta oli henki loppua, kun simultaanitulkattavana oli vanhempi, erittäin intohimoisesti asiaansa esittävä ranskalaisherra.
Oli coktaileja, kirjanjulkaisutilaisuuksia ja paljon puhetta. ”Brysselin herrat” olivat miehiä ja naisia; kiinnostavia, lihaa ja verta olevia ihmisiä. Puolenyön aikaan terassilla tarkeni vielä istua.
Kotimatkalla nousi kuume ja iski nuha, mutta korkeimmalle nousi silti vaalikuume. Ja niin tapahtui, että kipinä ja kiinnostus Euroopan unionia kohtaan syttyi mademoisellen rintaan.