Eduskunta on myönteisempi Natolle, ydinvoimalle ja EU:lle kuin kansa. Se on ollut suopeampi uusliberalismille ja presidentin valtaoikeuksien karsimiselle kuin kansa.
Mistä tulevat räikeät mielipide-erot poliittisen eliitin ja rahvaan välille? Mitä eduskunta oikeasti edustaa?
On olemassa filttereitä, jotka suodattavat vallan kahvaan ”sopivaa” sakkia ja karsivat vallan taikapiiristä pois ”hankalaa” porukkaa. Suodattimet ovat sellaisia kuin vaalijärjestelmä, vaalirahoitus, puolueet – varsinkin suuret – ja valtamedia. Toisin sanoen edustuksellisuus, parlamentaarinen ”demokratia” toimii filtterinä poliittisen rälssin ja rahvaan välillä.
Kaikki suodattimet ovat kansan yläpuolella, vahtimassa ja valitsemassa, mitä väkeä parlamenttiin saa nousta. Noita vallan rakenteita ja mekanismeja eduskunta edustaa – ei kansaa. Eduskunta ei ole kansa pienoiskoossa. Kansanedustajat edustavat valtiota.
Ei Siwan kassatyttö eduskuntaan pääse; käytännössä hän ei ole edes vaalikelpoinen.
Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin köyhän päästä eduskuntaan. Sitä vastoin seteliselkärankaiset – Veikko Vennamon osuvaa sanaa käyttääkseni – ovat eduskunnassa loistavasti edustettuina.
Eduskunta ei ole kansanedustuslaitos. Se on vallasväen eri lahkojen näytelmä, jossa puoluepelin oligarkit näyttelevät pääosia ja jota talouden oligarkit ja Raimo Sailakset ohjaavat. Edustuksellisuus suojelee ”kansanvaltaa” kansalta, kansan vallalta.
Aktiivinen kansalaisyhteiskunta ei ole osana yhdenkään puolueen toimintaa, kuten Mikko Lahtinen totesi taannoin tässä lehdessä.
Valta on kansapakoista – aina, myös niin sanotussa kansanvallassa. Ainakin kapitalismissa valta on myös ihmispakoista: se piiloutuu rakenteisiin, organisaatioihin ja yhtiöihin.
Ja yhtiöltähän eduskuntakin on alkanut näyttää. Siihen en senttejäni sijoita.