Martti Lintunen

Martti Lintusen matkakertomukset jatkuvat Viikkolehdessä. Nyt lähdetään junalla Pekingiin.

Kansan Uutisten entinen valokuvaaja Martti Lintunen vie seitsenosaisessa sarjassa lukijat kiehtovalle junamatkalle Moskovasta Pekingiin. Itsenäinen valokuvaaja, tietokirjailija ja toimittaja Lintunen teki matkan vuosi sitten.

Viime vuonna samanlaisessa sarjassa tutustuttiin Lintusen johdolla Afrikkaan ja sitä ennen risteiltiin eri puolilla maailmaa.

”Itsenäinen” Martti Lintunen on ollut viimeksi kuluneet 20 vuotta. KU:sta lähdettyä on syntynyt lukematon määrä journalistisia juttuja sekä lastenkirjoja, tv-dokumentteja ja tietokirjoja valokuvauksesta.

– Oikealta ammatiltani olen pitkän matkan ihmettelijä, Lintunen tarkentaa ja selittää monipuolista tuotantoaan.

Pitkiä matkoja onkin tullut tehdyksi. Martti Lintunen on ajanut rekalla Australian ja henkilöautolla Amerikan halki sekä purjehtinut Etelämantereelle ja Atlantin yli. Muun muassa.

ILMOITUS

Maailman pisin junamatka Moskovasta Pekingiin kuuluu samaan sarjaan. Se oli tehtävä.

Pätkä kiskoja toisi
tuhat kilometriä lisää

Sitä Lintunen harmittelee, että Moskovassa kiskoja puuttuu 200 metriä, että matka olisi vielä tuhat kilometriä pidempi. Sen verran Helsingistä alkavalla junamatkalla joutuu kulkemaan jalkapatikassa Leningradin asemalta Jaroslavlin asemalle. Ilman tuota 200 metrin puuttuvaa osuutta matkaa kertyisi yli 10 000 kilometriä.

– Suomen pitäisi rakentaa se osuus vaikka kehitysapuna, hän ehdottaakin.

Tällaisenakin matka kesti yli kolme viikkoa. Niin kauaa junamatka ei sentään kestä, vaan Lintunen seurueineen piti taukoja matkan varrella olevissa kaupungeissa. Venäjän kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Jekaterinburgissa esimerkiksi kului neljä päivää, mutta siitä Lintunen kertoo enemmän sarjan edetessä.

Jos menee yhtä kyytiä, junamatka Moskovasta Pekingiin kestää noin viikon.

Ulan Batorin
ylväät ihmiset

Vaikka Martti Lintunen on nähnyt paljon maailmaa, niin Mongolian pääkaupunki Ulan Bator teki vaikutuksen kokeneeseenkin sankarimatkailijaan.

– Ihmiset olivat komeita – ylväitä – ja selvästi ylpeitä geneettisestä taustastaan. He ovat suoraryhtisiä ja heistä näki, että koskaan ei ole alistuttu mihinkään.

Diplomaattivitseissä Ulan Bator on vihoviimeinen kolkka maailmassa. Komennus sinne on kuin karkotus Pirunsaarelle.

Martti Lintusen mielestä kaupungin huono imago on täysin väärä.

– Ulan Batoria ei voi sanoa kauniiksi. Se on venäläisen elementtirakentamisen ja 1950-luvun stalinistisen tyylin sekoitus.

– Mutta luulen, että se on maailman ainoa kaupunki, jossa yli puolet ihmisistä asuu mukavasti teltoissa. Ihastuin niin pirusti jurttaan, että meinasin ostaa sellaisen. Jurtan lämpötilaa säädellään huopakerroksilla ja pystyttäminen kestää tottuneelta porukalta viisitoista minuuttia.

Peking muuttuu
koko ajan

Pekingissä Martti Lintunen on käynyt toistakymmentä kertaa, mutta nopean muutoksensa takia kaupunki säilyttää mielenkiintonsa.

– Vaikka Pekingissä kävisi vuoden välein, siellä eksyy hiivatin helposti, kun kokonaisia kortteleita on kaadettu ja tilalle on tullut järjettömän kokoisia taloja.

Yli kolmiviikkoisen matkan pysähdyksineen ja hotelleineen saa pakettina matkatoimistosta. Pakettiin kuuluu, että rautatieasemalla on vastaanottaja, joka vie hotelliin eli tuntemattomassa kaupungissa ei joudu hortoilemaan eikä tulemaan heti huijatuksi, kun taksi veloittaa vähän ylimääräistä.

Omat arvostavat,
kun porvari arvostaa

Martti Lintusen siirtyminen Kansan Uutisista freelance-kuvaajaksi eli yrittäjäksi herätti vielä 1980-luvun lopulla voimakkaita tunteita.

– Minuahan pidettiin kirottuna kapitalistina. Olin käynyt etukäteen puhumassa esimerkiksi ay-lehdille, että olen sitten vapaasti käytettävissä, niin kohtelu oli hyvin nuivaa. Arvostus muuttui sitten, kun porvarilehdet alkoivat ostaa kuvia. Faija sanoikin aikoinaan, että pitää pitää huoli siitä, että porvarit arvostavat, niin sitten omatkin arvostavat. Se piti paikkansa.

Martti Lintunen on kirjoittanut, kuvannut tai kääntänyt yli 40 kirjaa. Televisiodokumenttejakin hän on käsikirjoittanut ja ohjannut kymmeniä Pikku-Kakkoselle muun muassa lasten elämästä kehitysmaissa.

Lastenkulttuuri on Lintusen myöhemmän elämän aluevaltaus. Seitsemän kirjaa on takana ja pari uutta nytkin tulossa. Viime vuonna hän sai Suomen arvostetuimman lasten tietokirjallisuuden palkinnon Tietopöllön.

Lapsia ei
voi huijata

Martti Lintusen kirjoissa yhdistyvät dokumentaariset kuvat ja fiktiivinen teksti.

– Palautetta olen saanut paljon ja ainoastaan myönteistä.

– Lapsille kirjoittaminen on erilaista. Kuvaaminen ei sinänsä ole, mutta kirjoittamisessa pitää olla tosi tarkka, ettei siinä ole mitään, mikä ei pidä paikkaansa. Lapset huomaavat fuulan heti. Aikuisille sen sijaan voi kirjoittaa vähän vasemmalla kädellä.

Tarkkuus tarkoittaa muun muassa sitä, että kengurukirjaansa tehdessään Lintunen luki Suomessa kuusi isoa teosta kenguruista ja Australiassa kaksi lisää saadakseen selville, onko uroskengurulla pussi. Ei ole.

Lintusen seuraavista kirjoista toisen aiheena on vaarin vene, toinen on Afrikan eläimistä kertova Savannin sankarit.

Tulevista hankkeistaan Martti Lintunen tietää sen verran, että heinäkuussa on todennäköisesti edessä matka Moskovan kirjamessuille vetämään lasten valokuvauskurssia.