Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu yritysjohtajien kannustinpalkkioista. Monet uskovat palkkioiden toimivuuteen ja ainakin useat yritysjohtajat korostavat bonuksien kannustavan heitä parempiin suorituksiin.

Kuten hyvin tiedetään, kannustinpalkkiot eivät ole ainoastaan yksityisesti omistettujen yritysten johtajien onni. Viime aikoina keskustelua on aiheuttanut juuri valtion osaltaan omistaman Fortumin kannustinkäytännöt.

Valtio siis kannustaa kovapalkkaisia yritysjohtajia huikeilla taloudellisilla eduilla,jotka ovat myös suhteettoman suuria heidän ansiotuloihinsa verrattuna. Sen sijaan pienituloisia tai suorastaan köyhiä kansalaisia kannustetaan pääasiassa keppikeinoilla eli taloudellisten menetysten uhalla.

Esimerkiksi useat poliitikot ja elinkeinoelämän vaikuttajat ovat kantaneet paljon huolta niin kutsutusta kynnyspalkasta. On väitetty, että sosiaaliturvan tulee olla tasoltaan alhainen, sillä sosiaaliturvaa saavan henkilön ei taloudellisessa mielessä kannata ottaa työtä vastaan, mikäli siitä saatava palkka ei ylitä merkittävästi sosiaaliturvan tasoa.

Muun muassa kynnyspalkan tähden sosiaalietuuksiin on luotu keppikeinoja, joilla pyritään pakottamaan henkilö ottamaan vastaan mitä tahansa työtä tai vastaavasti pysymään työssään.

ILMOITUS

Pienituloisten kannustamisessa käytetään siis täysin päinvastaisia keinoja kuin todella suurituloisten johtajien kohdalla. Näin toimitaan siitäkin huolimatta, että työmotivaation kannalta bonuksilla olisi todennäköisesti huomattavasti suurempi merkitys pienituloisille.

Taloudellisilla kannustimilla olisi näet suora vaikutus heidän jokapäiväiselle toimeentulolleen – toisin kuin jo valmiiksi suurta palkkaa nauttivilla.

Voidaan myös epäillä, etteivät yritysjohtajat ole etuoikeutetusta asemastaan huolimatta niin poikkeuksellisia ihmisiä, että heidän työmotivaationsa kohottaminen vaatii täysin päinvastaisia keinoja kuin muiden ihmisten.

Lisäksi on syytä huomioida, että virallisen työvoimapolitiikan mukaisesti mahdollisimman useiden tulisi ylipäätään tehdä ansiotyötä.

Suotavaksi nähdään yleensä sekin, että työtä tehdään mahdollisimman tehokkaasti.

Julkisessa keskustelussa korostuu siis se, että taloudellisten kannustimien nähdään kohottavan merkittävästi työmotivaatiota sekä se, että yhteiskunnan menestyksen kannaltapidetään tärkeänä, että mahdollisimman monet tekevät työnsä mahdollisimman hyvin.

Tällaisten oletusten perustalta pitäisi kannustaa myös pienituloisia tuntuvilla taloudellisilla palkkioilla.