Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Merja Kyllönen totesi Viikkolehden (27. 3.) haastattelussa, ”että nyt ei pidä edes harkita osallistumista seuraavaan hallitukseen, vaikka siihen tarjoutuisi mahdollisuuskin”. Kyllösen mielestä porvarien pitäisi antaa siivota ”omat sotkunsa”.
Haastattelun luettuani nousi ensimmäisenä mieleeni kysymys, että kuinkahan pitkää avointa valtakirjaa Kyllönen on porvaripuolueille hallitusvaltaan tarjoamassa
Haastattelussa jää arvoitukseksi myös se, mikä on se ”soppa”, jonka siivoamisen Kyllönen jättäisi porvaripuolueille. Porvaripuolueiden tavoitteet ovat julkisten palvelujen yksityistämisen lisääminen, perusturvan alhainen taso, työttömyysturvan heikentäminen ja tietyssä mitassa rakenteellisen työttömyyden ylläpitäminen, mikä ilmenee mm. pyrkimyksissä nostaa kaavamaisesti eläkeikää sekä hallituksen elvytyspolitiikan rakenteessa.
Laman kasvattaman työttömyyden ja porvarihallituksen tavoitteiden toteutumisen seurauksena myös työnantajien asema työmarkkinoilla entisestään vahvistuu. Kysymyshän on perinteisestä oikeistopolitiikasta, jolle ei ole mitään syytä toivottaa hyvää jatkoa vaan, jolle on pyrittävä saamaan piste mahdollisimman pikaisesti. Porvarit tuskin ovat kiinnostuneita näistä Kyllösen tarjoamista siivoustalkoista, mutta vasemmiston pitäisi olla.
Haastattelussa Kyllönen puhuu myös tehdyistä virheistä. Oletan hänen tarkoittavan Vasemmistoliiton osallistumista vuoden 1995 vaalien jälkeiseen Lipposen hallitukseen. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Vasemmistoliitto teki ehkä merkittävimmät virheensä jo ennen kyseiseen hallitukseen osallistumista.
Vasemmistoliitto valmistautui hallitusratkaisuun erittäin ristiriitaisissa oloissa. Toisaalta puoluejohdosta ”kaunisteltiin” edessä – ja tiedossa – olevia leikkauksia ja toisaalta eduskuntaryhmä harjoitti oppositiopolitiikkaa vaatimuksin, jotka eivät perustuneet enää mihinkään todellisuuteen. Vaikka nämä toimintatavat olivat näennäisesti ristiriitaisia, johtivat ne samaan tulokseen. Vasemmistoliiton kannattajille ei todellisuudessa tarjottu mistään suunnasta realistista tilannekuvaa vaan se avautui vasta hallituksen toimenpiteiden kautta.
Näiden virheiden ja myös Merja Kyllösen mielipiteiden johdosta olisi hyvin tärkeää, että Vasemmistoliitossa – päinvastoin kuin Kyllönen esittää – ryhdyttäisiin jo nyt laajasti harkitsemaan politiikan sisältötavoitteita sekä niiden toteuttamismahdollisuuksia vuoden 2011 eduskuntavaalien ja niiden jälkeisen ajan osalta.