Stefan Bremer

Helsingin kaupunginteatterin perheteatteriohjelmisto täydentyy kahdella kotimaisella kantaesityksellä. Studio Elsassa ensi-iltansa saa Kati Kaartisen Aina ja pienellä näyttämöllä nähdään Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja villi kone.

Yksinäiset
lapset

Aina on kertomus yksin olevista lapsista, joilla on vastuu itsestään ja usein vielä muistakin. Aina on 11-vuotias tyttö, jonka isä on kuollut. Äiti ryömii niin pahassa masennuksessa, että vastuu kodista ja pikkuveljestä kasaantuu Ainan niskoille. Ainan roolissa nähdään Vuokko Hovatta.

– Lähdin miettimään aikuisuuden ja vanhemmuuden poissaoloa, halusin tutkia, mitä se aiheuttaa lapsissa, Kati Kaartinen kertoo tekstin synnystä.

– Tällä hetkellä on muotia olla kaveri-vanhempi, lapsia jopa pelätään ja sillä on seurauksensa.

Ainan kautta tarkastellaan konkreettisesti yksin olevia lapsia. Hahmo nostaa esille myös lapsen surutyön.

ILMOITUS

Näytelmän miljöönä toimivat koti ja koulu.

– Koulu on näytelmässä mukana siksi, että lapset viettävät suurimman osan päivästä siellä. Jos vanhemmat ovat lastensa kanssa hukassa, niin opettajat ovat pulassa. Aikuisilla on oltava rohkeutta puuttua lasten elämään, vaikka ne eivät omia olisikaan, Kaartinen toteaa.

Ainan myötä pyritetään tekemään yhteistyötä myös koulujen kanssa. Teatteri tarjoaa opettajille paketteja, joissa olevien kysymysten ja tehtävien avulla näytelmästä voidaan keskustella. Paketissa on sekä toiminnallisia, draamallisia ja kirjallisia tehtäviä.

Pelien
maailmaan

Risto Räppääjä ja villi kone on hulvaton komedia, jossa on myös sisältöä. Näytelmä käsittelee peliriippuvuutta ja ihmissuhteita.

– Näytelmässä on samaistumiskohtia niin aikuisille kuin lapsillekin. Varsinainen moralisointi on jätetty sivuun, näytelmän pohjalla on usko siihen, että asiat kääntyvät parhain päin, ohjaaja Katja Krohn kertoo.

Näytelmässä todellisuus löytyy koneelta, kun virtuaalimaailma voittaa todellisuuden. Tekijät toteavat tilanteen olevan tuttu. Risto Räppääjä ei ole ainoa, joka sekoaa koneiden maailmaan, vaan kaikki hahmot tulevat tavalla tai toisella hulluiksi.

Näytelmä perustuu Risto Räppääjä ja villi kone -kirjaan, mutta tarina ei ole sama kuin kirjassa. Sinikka ja Tiina Nopola aloittivat kirjan näytelmäksi kääntämisen jo pari vuotta sitten.

– Tämä on ihan oma juttunsa, kun tehdään näyttämölle. Kaikki on tehty uudelleen ja mukaan on lisätty musiikki ja laulut. Olemme onnellisia, kun saamme teksti kääntymään näyttämölle, iloitsevat Nopolat yhdessä.

– Työryhmämme on niin hyvä, että on ihan sama mitä tehdään yhdessä. Tämä on jo neljäs yhteinen juttumme, he jatkavat.

Musiikin näytelmään on tehnyt Iiro Rantala.

– Työprosessi on aiempien yhteistöiden jälkeen tuttu. Nopolat toimittavat minulle tekstit, menen kotiin ja sävellän laulut, Rantala kertoo.

– Tämä on hauskaa työtä. Taustana on, että minulla on aina ollut intohimo pop-musiikkiin, mutta jazz-pianistina en pääse sitä toteuttamaan. Risto Räppääjä -kappaleita tehdessäni saan säveltää poppia sieluni syvyyksistä.