Olen suoraselkäinen sosialisti. Olen sitä aivan konkreettisesti, sillä alaselkä on niin jäykkänä, että tuskin saan monoja jalkaani. Ehkä selän jäykkyys johtuukin juuri siitä, että olen käynyt hiihtämässä ja yrittänyt epätoivoisesti opetella luisteluhiihtoa. Hiihtotyylini on kenties ollut totaalisen väärä, koskapa alaselkä on kipeytynyt.
Hiihtäminen sinällään on mieluisaa. Mikäpä sen mukavampaa, kuin hiihtää hyvää latua auringon paistaessa. Ajatus lentää ja lepää. Pääministerihän sai jopa niinkin omaperäisen ajatuksen ladulla kuin eläkeiän nostamisen. No sen ajatuksen pääministeri joutui perumaan, kun kansalaiset, eduskunnan oppositio ja ay-liike antoivat ymmärtää, että pääministerillä oli lipsunut pahemman kerran ajatusladullaan.
Tärkeämpää kuin eläkeiän nostaminen on työelämän laadun parantaminen, niin että ihmiset jaksaisivat työelämässä nykyistä pidempään. Toivottavasti hallitus ja etujärjestöt saavat aikaan ihan oikean työelämäpaketin, jonka avulla pidennetään ihmisten työuraa.
Tässä tilanteessa on tärkeää muistaa, että ihmisiä on myös työelämän ulkopuolella. Eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat, esimerkiksi. Tiukkeneva talous kohdistuu näihin ryhmiin erityisen voimakkaasti. Kunnissa tehtävät säästöt on pyrittävä toteuttamaan niin, että jo nyt kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät karsinnoista kärsisi.
Monessa kunnassa mietitään parhaillaan palvelujen tuottamistapojen muuttamista ja tehostamista. Tätä mantraa hoetaan nyt siihen tahtiin, että pelättävissä on peruspalvelujen joutuminen markkinavoimien armoille. Toivottavasti kuntapäättäjät pitävät päänsä kylmänä, eivätkä syöksy suin päin ulkoistamaan tai yksityistämään kunnallisia palveluja.
On syytä muistaa, että yksityissektori haluaa hyvän katteen tuottamilleen palveluille, joten näennäiset säästöt hupenevat helposti katteisiin. Niiden maksajina olemme me veronmaksajat.