Lehtikuva/ YVES HERMAN

George W. Bush lähti, Bushin henki ja kilpitukikohdan ratkaisu siirtyivät EU-Prahaan

Yhdysvaltain uuden presidentin Barack Obaman Euroopan-matkan aattona Hillary Clinton ja Sergei Lavrov ”käynnistivät uudelleen” Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet. Kummankin maan ulkopolitiikan uusvanhat miehistöt pelaavat nyt multisimultaanishakkia monella laudalla yhtaikaa.

Viikonvaihteessa Hillary Clinton ja Sergei Lavrov vannoivat pyrkivänsä pikatahtia strategisten ydinaseiden rajoittamissopimuksen Startin uusimiseen. Se on nyt ykköskohde.

Kommentit muistuttavat talouskriisin pyörteiden pakottavan Barack Obaman hallinnon ja Venäjän oikeistojohtajat Dmitri Medvedevin ja Vladimir Putinin nopeisiin ja ehkä yllättäviinkin ratkaisuihin.

Kun esimerkiksi Luxemburgin valtiovarainministeri Jean-Claude Juncker pitää talouskriisiä ”absoluuttisena katastrofina”, lienee ymmärrettävää, että kaikkialla jo muhii yhteiskunnallisten levottomuuksien pesäkkeitä. Tässä tilanteessa nykyjohtajilla tuskin on kanttia satsata satoja lisämiljardeja huipputeknologian asevarustelukierteisiin.

Samalla – nyt jos koskaan – kaikki liittyy kaikkeen. Yksipuolisten ”sui generis” eli me-teemme-mitä-tahdomme -ratkaisujen aika on ohi.

Ja tunnetusti piru pesii yksityiskohdissa. Tuskin monikaan enää rohkenee koheltaa vain naapurin mustaamiseksi. Päinvastoin: hiljaisten vaikuttajien voi olettaa tehneen peruspohjatyötä jo kuukausien ajan.

ILMOITUS

Bush-symboli
unohtuu pikkuhiljaa

George W.Bushin aikana yksipuolisen uhittelupelin symboliksi nousi Yhdysvaltain ohjuskilpihankkeen Euroopan-tukikohta. Nyt sen kohtalo ymmärrettävästi kiinnostaa.

Tshekissä moni tarkkailija rauhoittelee kilpihankkeen unohtuvan vähin äänin pöytälaatikkojen pimentoihin. Toiset kehottavat tukikohdan vastustajia pysymään valppaina ja hälytystilassa. Tutkaveljeskunnan haukat syyttävät länttä Tshekin pettämisestä.

Tutkivat journalistit ohjaavat erittelemään vielä kerran Yhdysvaltain ohjuskilpihankkeen ”totuudet”.

Kun uudetkin amerikkalaispoliitikot tähdentävät jatkavansa kilpihanketta, heitä voi ymmärtää: Amerikan mannerta suojelevan kilven idea on elänyt pyhänä myyttinä toisen maailmansodan vuosista alkaen. Tällä hetkellä ohjuskilpihanke on jo toteutunut ja se toimii – vaikkakin kompuroiden. Alaskan ja Kalifornian tukikohtien tutkat ja siilot ovat pysyvässä valmiudessa Iranin, Pohjois-Korean ja muiden roistovaltioiden roisto-ohjusten tuhoamiseksi.

Bush, Dick Cheney ja muut uuskonservatiivihaukat kuitenkin halusivat laajentaa kilven Euroopan pilarin varaan. Venäjän rajalle suunnitellut Yhdysvaltain siilot ja huippumodernin suurtehotutkan pystyttäminen Tshekkiin Euroopan katolle olivat kuitenkin askel, jota Venäjä ei aio hyväksyä.

Yhdysvallat selittää koko ajan, että Tshekin/Puolan tukikohdat eivät suuntaudu Venäjää vastaan. Harva kommentoija kysyy peruskysymystä: miksi venäläisten pitäisi luottaa amerikkalaisten sanaan. Etenkin kun maan omat tiedemiehet ja asiantuntijat itse kyseenalaistavat omiensa väitteet.

Sitä paitsi poliitikkojen mediakiistelyillä ei ole merkitystä sotilassuunnittelijoiden työlle. Heidän on ennakkoisku-sotadoktriinien mukaisesti pohdittava vastaus jokaiseen uuteen tilanteeseen. Jos tukikohdat alkavat fyysisesti syntyä, puheet jäävät puheiksi, vain rauta, piuhat ja bitit ovat faktaa.

Venäjä puolestaan on valmis yhteiseen kilpihankkeeseen. Lauantaina Lavrov toisti presidentti Medvedevin ehdotuksen yhteisesti luotavasta kollektiivisesta kilvestä. Sen sijaan Venäjää eivät kiinnosta päiväkahvikäynnit Yhdysvaltain Euroopan-tukikohdissa, joiden komentokeskus on jossain Kalliovuorten onkaloissa.

Uusi kaikkia halukkaita palveleva yhteinen kilpi voi hyvin täydentää uutta turvallisuusarkkitehtuuria, josta Medvedev on toistuvasti tarjonnut neuvotteluja – tarvitaan vain poliittista tahtoa.

Nyt Obaman Yhdysvallat arvioi Iranin koko tilanteen uudelleen. Iranin vaalien aattona Yhdysvaltain tuskin kannattaa lietsoa vihaa.

72 prosenttia
tshekeistä vastustaa

Yhdysvaltain Tshekin/Puolan-ohjuskilven kohtalo ratkeaa lopulta Tshekin parlamentissa.

Asiantuntijoiden mukaan Puolan Redzikowon siilot menettävät merkityksensä, jos Prahan Brdyyn ei rakenneta ohjaustutkaa.

Pääministeri Mirek Topolanekin hallitus on allekirjoittanut tukikohtasopimukset, Topolanekin ODS-puolueen isännöimä parlamentin ylähuone, senaatti, on hyväksynyt ne.

Parlamentin alahuone kuitenkin ratkaisee. Ja sinne Topolanek ei uskalla tuoda sopimusta.

Topolanekin 102–98 -enemmistö perustui 2006 kahteen demareilta ostettuun loikkariin. Nyt kansanedustajien jatkuvasti vaihtuessa Topolanek jää vähemmistöön, ja hallitus saa pysyä kasassa vain EU-isännyyden nimissä.

Viimeksi sunnuntaina Vihreiden oikeistojohtaja, tukikohtaa kannattava varapääministeri Martin Bursik erotti kaksi kapinallista naiskansanedustajaansa jopa puolueesta.

Kaikkia kansanedustajia ryhdittävät kannatusmittausten toistuvat tulokset. Ne enteilevät demarien ja kommunistipuolueen voittoa enimmillään paikkajakoon 124–76.

Tutkahankkeen kaatumista perustelee myös tuorein kysely ”Suostutteko, että Tshekkiin sijoitetaan amerikkalainen tutka?”. 72 prosenttia vastasi ei, näistä 42 prosenttia ehdottomasti ei. Suostujia oli 28 prosenttia, ehdottomia kannattajia oli 6 prosenttia. Topolanekin hallituksen voi katsoa edustavan juuri tätä kuutta prosenttia.

Tuoreimpaan tulokseen epäilemättä vaikuttavat vaihtoehtoisissa verkkoviesteissä tshekiksi leviävät aineistot. Muun muassa Yhdysvaltain budjettitoimisto CBO on päätynyt ratkaisuun, jonka mukaan Tshekin/Puolan kiinteä tukikohta olisi epävarmin, kallein ja poliittisesti kyseenalainen.

Kuitenkin Obaman hallinto sitoo hankkeen jatkamisen juuri toimivuuteen ja kustannustehokkuuteen.

Vaihtoehtoina voisivat toimia Yhdysvaltain Saksan- ja Turkin-tukikohdat, uudet liikkuvat tutkalaitteet sekä lento- ja laivastoasemien normaali partiointi. Aseteknologian nopea kehitys sallii siirtymisen kevyempiin ratkaisuihin. Yhä uudet arvovaltaiset tutkijat kääntävät selkänsä George W. Bushin hankkeelle.

Hämmennyksen
sormi syvällä suussa

Tshekin ja Puolan USA-uskoisimmat poliitikot ja sotilaat seuraavat tilannetta hämmentyneinä.

Puolan oikeistojohtajien asennetta leimasi alusta alkaen käytännönläheinen kaupanhieronta. Strategisen siilotukikohdan osamaksuksi he ovat halunneet normaalit taktiset ohjuspatteristot Puolan oman armeijan vahvistukseksi. Myös nämä aseet pysyisivät Pentagonin ohjauksessa, mutta ”tavanomaisena” aseistuksena niistä ei juuri kohuta.

Jos kilpisiilot unohtuvat, puolalaisia se tuskin haittaa. He jo onnistuivat tekemään hyvät kaupat.

Tshekin haukat kokevat tilanteen toisin. Varapääministeri, eurooppaministeri Alexandr Vondralle ja ulkoministeri Karel Schwarzenbergille Yhdysvaltain tukikohta olisi ollut henkilökohtaisen aatteellisen russofobian riemuvoitto.

Nyt kumpikin yrittää vakuutella amerikkalaisille vaikuttajille tutkatukikohdan tärkeyttä. Sitä tarvittaisiin Venäjän uhkaa vastaan ja Saksan paineiden varalta. Viime kädessä ODS ei halua hyväksyä EU:n Lissabonin sopimusta, jos parlamentti ei ensin äänestä Yhdysvaltain sotilaita Tshekin maaperälle.

Tutkahanketta tukeneet oikeistolehdet Mlada Fronta Dnes ja Lidove Noviny purkavat nyt pettymystä. Länsi tuntuu pettävän.

Myös Tshekin vastavakoilu, Supoa vastaava BIS on ymmällään: se on vainoharhaisesti antanut ymmärtää, että Yhdysvaltain tukikohdan vastustajat – siis 72 prosenttia kansasta – olisivat Venäjän agentteja. Nyt BIS:ltä kysellään, joko Venäjän vakoojat ehtivät ostaa Valkoisen talonkin.

EU-isännät näyttävät
konservatiivin mallia

Kun Obama saapuu Euroopan-retkellään Prahaan huhtikuun alussa presidentti Vaclav Klausin vieraaksi, hänen puheensa sanavalintoja entisen kommunistisen kongressipalatsin areenalla odotetaan kiinnostuneina.

EU-isäntä Topolanek jo mainostaa puhetta vuoden tähtitapahtumaksi Euroopalle.

Barack Obaman puolison Michellen mukana olo kuitenkin tuottaa Tshekin protokollalle vaikeuksia. Topolanekilla näet ei ole naista. Tai tarkemmin: hänellä on naisia jopa tuplaten, mutta hän ei elä laillisen vaimonsa kansssa, vaan rakastajattarensa, parlamentin varapuhenaisen ja heidän yhteisen lapsensa kanssa.

Topolanekin maine Bushin hengenheimolaisena tuskin häiritse ketään. Professori Klaus puolestaan opettanee Obamaa hylkäämään talouskriisin kajoavat valtiovallan toimet – Klaus on edelleen vakuuttunut, että markkinat itsestään ratkaisevat kaiken. Obamalle hän aikoo luovuttaa tuoreen kirjansa, jonka mukaan mitään ilmastonmuutosta ei ole ja siitä varoittelu on typerää.

Tuoreita yhdysvaltalaisia, ohjuskilpeen liittyviä aineistoja:

www.cbo.gov/ftpdocs/100xx/doc10013/02-27-MissileDefense.pdf

http://www.greenpeace-media.cz/files/Galleries/49/Missile_Defence.pdf