Eduskunta päätti äskettäin äänin 140–14 lähettää lisää suomalaissotilaita Afganistaniin Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän vastustaessa päätöstä. Lehdistössä on kerrottu ulkoministeri Stubbin suorastaan järkyttyneen puheenvuorostani, jossa perustelin ryhmämme kielteistä kantaa. Siksi muutama selventävä lisäkommentti on tarpeen.
Toin eduskunnassa käyttämässäni puheenvuorossa esille sen, että Afganistanin kansoja on ehdottomasti autettava. Kuuluvathan ne maailman köyhimpiin. Puhdasta vettä Afganistanissa saa vain 7 prosenttia ja sähköä 5 prosenttia väestöstä. Nälkää nähdään laajasti ja afgaanien odotettavissa oleva elinikä oin vain 44 vuotta.
Afgaaneista 80 prosenttia asuu maaseudulla. Uusimman sodan myötä yhä useampi talonpoika on joutunut turvautumaan uudestaan unikon viljelyyn edes jotenkin elääkseen. Peräti 93 prosenttia maailman oopiumista tulee nyt Afganistanista.
Afganistan on ollut aiemmin brittien sittemmin Neuvostoliiton miehittämä.
Nyt menossa on amerikkalaisjohtoinen miehitys, joka on muuttunut kiihtyväksi sodankäynniksi. Se ei tietenkään ole parantanut afgaanien elämää vaan kaikenlainen kurjuus on pahentunut. Kapinallisten kannatusta lisää myös USA:n kovaotteinen sodankäynti ilmapommituksineen, joissa kuolee paljon siviilejä.
USA käyttää sotatoimiin Afganistanissa 100 miljoonaa dollaria päivässä eli noin 36 miljardia dollaria vuodessa. Myös muut Nato-maat satsaavat paljon rahaa sotatoimiin. Kehitysapuun länsimaat osoittavat Afganistanissa vain murusen siitä mitä ne käyttävät sodankäyntiin. Kaiken lisäksi pääosa vähästäkin kehitysavusta menee ohi afgaaniviranomaisten. Niinpä 40 prosenttia ulkomaisesta kehitysapurahasta päätyy takaisin lähettäjämaihin yritysten ja konsulttien tileille.
Sotaa jatkamalla ratkaisua ei ole saavutettavissa. Afganistanin sodasta on kuitenkin tullut USA:n ja sen johtaman Naton uskottavuustesti. Siksi jenkit ovat lisäämässä rajusti sotajoukkojaan maassa ja painostavat Nato-liittolaisiaan ja Naton rauhankumppanimaita tekemään samoin. Tunnettua on, että myös Suomea painostetaan lisäämään sotilaitaan Afganistanissa.
Keppihevosena suomalaissotilaiden lisäämiselle Afganistanissa käytetään nyt tulevien presidentin vaalien turvaamista. Tosiasiassa myös Suomessa varaudutaan sotilaiden pysyvään lisäämiseen Afganistanissa amerikkalaisten toiveiden mukaisesti. Jotkut suomalaiset poliitikot puhuvat avoimesti useiden vuosien tai jopa vuosikymmenien sitoutumisesta Afganistanissa käytävään sotaan.
En ole ainoa joka näkee, että taustalla on halu miellyttää USA:ta ja tiivistää edelleen Suomen Nato-yhteyksiä. Myös tutkijat Jarno Limnell ja Charly Salonius-Pasternak toteavat Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen uunituoreessa julkaisussa, että valmiudessa lisätä suomalaissotilaita Afganistanissa on kyse Suomen lähentämisestä Natoon.
Eduskunnassa käyttämässäni puheenvuorossani korostin sitä, että Afganistanissa on välttämättä saatava aikaan poliittinen ratkaisu. Siihen tarvitaan myös kapinallisliike. Siksi Suomen ei pidä olla mukana sotatoimien kiihdyttämisessä. Meidän pitää sen sijaan osoittaa lisää kehitysapua suoraan afgaaniviranomaisille ja tehdä voitavamme eri afgaaniosapuolten neuvottelujen aikaansaamiseksi.