Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen vaalirahoitusta koskevan lakiesityksen. Valitettavasti näyttää jo alkumetreiltä siltä, että laista on tulossa torso, koska miljonääreille ostopalveluja tuottavat kokoomus, kepu ja rkp ovat asettuneet vastustamaan minkäänlaisten euromääräisten ylärajojen säätämistä ehdokkaiden kampanjoinnille.
Menettely edustaa demokratian halveksuntaa alastomimmillaan.
Eduskunnan pitäisi olla, jotta demokratia toteutuisi, kansanedustuslaitos eikä mikään miljonäärien kerho, jossa miljonäärit keskustelevat keskenänsä siitä, tarvitsevatko miljonäärit lisää miljoonia. Totta kai tarvitsevat. Millä he muuten eläisivät.
Mielestäni vaalilain tulisi turvata kaikille vaalioikeutetuille tasavertaiset mahdollisuudet tavoitella paikkaa kansanedustuslaitoksessa. Tästä syystä kampanjakattojen tulisi olla mahdollisimman alhaiset. Ne voisivat olla esimerkiksi eurovaaleissa 10 000, eduskuntavaaleissa 5 000 ja kunnallisvaaleissa 2 000 euroa per nuppi.
Kaikki paikat tulisivat täytetyiksi näilläkin summilla. Näin joukkoon saattaisi pujahtaa jopa joku edustaja miljonäärikerhon ulkopuoleltakin. Ja terveen järjen ääni sen kuin voimistuisi.
Järkevin ratkaisu tähän ongelmaan olisi tietysti nykyisestä yksilökeskeisestä vaalitavasta luopuminen siirtymällä niin sanottuihin pitkiin listoihin. Niihin asetettaisiin ehdokkaat puolueiden tai mahdollisesti jollakin muulla tavalla järjestäytyneiden vaaliliittojen jäsenäänestyksissä ja äänestäjät valitsisivat yksityisten ehdokkaiden sijasta vaaliliiton, jota äänestää.
Tällä systeemillä vähennettäisiin olennaisella tavalla rahan, avarien kaula-aukkojen ja viehkosti keinahtelevien takapuolten vaikutusta vaalien lopputulokseen.